Torstai, 23.5.
Hellurei! Täällä hurisee mukavasti ja jostain syystä päällä on kirjoitusfiilis! Motivaatiota, inspiraatiota tai jotain sellaista sateisessa ilmassa tuntuu olevan. Kiitokset leppoisasta olosta kuuluvat myös täydelle masulle, juuri loppuun saadulle siivoukselle ja hyvälle taustamusiikille. Edessä siintävä viikonloppu ja sitä seuraava koululaisten lomaviikko eivät ainakaan pahenna tilannetta.
Kaiken kaikkiaan olotilaani kuvaisi ehkä sana kiitollinen. Onnellinen ja kiitollinen. Kun maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, tuntuu melkeinpä epäreilulta olla tällaisella elämällä siunattu. Mottoni voisi olla esimerkiksi hyvin menee, mutta menköön! ...vaikka olisihan se ihanaa, jos kaikilla menisi.
Nyt ulkona paistaa aurinko. Sitä ennen satoi, kuten kerroinki, mikä päättyikin kunnon raekuuroon. Onneksi en lähtenytkään sinne kirjastoon, vaan päätin tuottaa jotain luettavaa itse.
Perjantai, 24.5.
Buzzbuzzbuzzbuuzz...
Tuo on ääni, joka minun päästä kuuluu :D Eilen kirjoittelin siis suurimman osan tuosta ylläolevasta tekstistä, jota nyt aioin jatkaa pidemmälle, mutta mitään ei tule vaan mieleen. Vaikka olenkin nukkunut hyviä yöunia, jotenkin väsyttää isommasti. Saatan jatkaa vielä tästä kirjoittamista tähän samaan postaukseen, mutta nyt ei lähde enempää. Varmaan kivempi kuitenki lukea edes jonkinlaisia kuulumisia kuin ei mitään :D
Innolla suuntaan sunnuntaina tapaamaan suomalaista au pairia, Meriä! Todennäköisesti pääsen silloin näkemään elämää toisessa isäntäperheessä.
Tiistai, 28.5.
Mahtava su-ma Cambridgessä takana! Lähinnä koko reissu meni kaavalla talking&walking, unohtamatta kohtaa eating. Ei todellakaan tarvitse tehdä mitään maatamullistavaa, jotta ajastaan voisi nauttia. On aika hauskaa, että suomalainen löytää maailmalta... no, toisen suomalaisen.
Näin minä sentään jotain jännittävää, uutta ja teille jaettavaa tällä kerralla Cambridgessä: lehmiä! Siellä ne vain olla möllöttivät puistossa kaiken kansan keskellä aivan keskustan tuntumassa. Villiä. Niitä ei siis oltu aidattu kai lainkaan - en ole ihan tuosta laidunnustavasta perillä.
Eilen siis saavuin aivan rättiväsyneenä iltakahdeksalta takaisin isäntäperheeni luo. Mututuntumalla heittäisin, että au pairit harvoin ovat ensimmäisinä menossa nukkumaan, mutta ainakin minä harrastan tätä yllättävän usein. Kiitokset vielä unenlahjoilleni; ilman teitä tarvitsisin varmasti korvatulpat.
Nyt, 1.6.
Tällä viikolla ei siis tosiaan ole ollut koulua. Havaintojeni mukaan joka kuudes viikko lapsilla on Half Term -viikko, jolloin ei koulua ole. Pitäisi varmaan kysellä tai googletella aiheesta enemmän.
Keskiviikkona oli ei-niin-hilpeä-päivä. Makasin koko päivän sängyssä. Oksennustauti. Plörgh.
Torstai meni lähinnä vielä voimia kerätessä ja eilen kävin jo taas vähän juoksemassa. Aika on kulunnut ihanan leppoisasti lukemalla
1) kirjoja/lehtiä/nettiä
2) sängyssä/puistossa/olohuoneessa/pöydän ääressä
3) istuen/maaten + toisinaan syöden.
Siitä saa siis koota mieleisensä Iitun iltapäivän, vaikka en kyllä myönnä maanneeni pöydän ääressä. Voisin kyllä kokeilla sitä, jos huoneessani olisi pöytä, mitä ei siis täällä ole, mistä alan olla pikkuisen katkera. Selkähän tässä sängyllä pyöriessä menee. Jos siis suunnittelette au pairin uraa, suosittelen, että neuvottelette itsellenne kirjoituspöydän.
Huomenna eli sunnuntaina menen taas tuohon naapureitani tapaamaan. Sillä kertaa tiedossa olisi leffan katsomista yhdessä teekupposten äärellä, jee!
Että sitäs teen.
Iitu
Ps. Voitte siis huomata, että minulla
