Paluu pelottavien otusten maahan

Kuten viimeksi kirjoitinkin, kävin Suomessa viikonmittaisella lomalla. Se teki todellakin hyvää! Aluksi kaikki tuntui erilaiselta kotona kuin täällä vieraissa - esimerkiksi juomalasit tuntuivat jotenkin pieniltä ja hentoisilta samoin kuin peitto ja tyynykin. Siinä viikon kuluessa totuin todella nopeasti olemaan kotona ja Suomessa. Se on jännää, miten nopeasti ihminen tai ainakin minä sopeutuu elinympäristöönsä tai yleensä muutokseen.

En ollut kertonut läheskään kaikille, että olin Suomeen tulossa. Iskän, pikkuveljen ja kommenteistaan tunnetun Haisulin sain yllättää oikein kunnolla! 8D Isovanhempienkin luokse menin käymään ilman varoituksia. Oli myös mieletön tunne nähdä alikkini kävelemässä minua kohti vihreissään, vaikka aluksi en tietenkään osannut sanoa, että onko se juuri hän :D Ikimuistoisia, ihania tapahtumia, joiden vuoksi elämä on niin upeaa. Näitä juttuja saa todellakin muistella hymyssä suin sitten vanhana!

Britanniassa oleminenkin soljuu jo normaaliin, hyvään tapaansa. Isäntäperhe otti minut mielellään takaisin menneen viikon jälkeen, perheen poika pitää minusta vieläkin ja jääkaapissa odotti minua varten ostettua ruokaa. Aamuherätykset eivät kauhistuta, vaan säännöllisyys on oikeastaan se minun juttu. Toivottavasti opiskelujen alkaessa saan pidettyä täällä hyväksi havaitun rutiinin jotenkin yllä.

Viime päivät ovat olleet todella ilontäyteisiä. Hyvä musiikki, ympäriinsä käveleskely ja maisemista nauttiminen ei mene koskaan pois muodista. Typerä hymy se vain pakolla leviää kasvoille. Ja koska sellaisista hetkistä haluan nautiskella enemmän näiden viimeisten kahden kuukauden aikana, päätin lopettaa hommani vapaaehtoiskaupassa. Huiii!

Vapaaehtoisena oleminen alkoi aikaavievän lisäksi tuntua myös osin epämiellyttävältä. Se seläntakana puhuminen, hrrr. Aamuvuorossa oli aina kivoja senioreita ja muutama todella mukava keski-ikäinen nainen, mutta iltapäivisin... No, eipä tarvitse siitä enää murehtia. Nyt ehdin käydä taas halvalla elokuvissa tiistaisin! Jee! Ensi viikolla voisinkin käydä katsomassa uuden Star Trekin kunnon eväsretkimeiningillä. On muuten jännä, että Ironman 3 oli Suomessa ensi-illassa jo ennen Britanniaa ja Amerikkaa, mutta tuo Star Trek tulee siellä teattereihin vasta kesäkuun alussa. Mikähän logiikka siinäkin on? Täällä sen esittäminen nimittäin alkoi 9.5.

Kävin tällä viikolla myös juomassa teetä ja syömässä itsetehtyjä muffinsseja sen japanilaisen naapurini luona. Oli kyllä kivaa! Sain Prinsessa Mononoke -leffan lainaan, hehehee. Sen lisäksi Miyako sanoi, että jos haluan jossain käydä hänen ja puolitoistavuotiaan poikansa kanssa, hän on mielellään kuskina. Tuo vapaaehtoiskaupan pomo vinkkasikin siinä niin sanotusti irtisanoutuessani eräästä melko lähellä sijaitsevasta paikasta, jossa on mielettömiä veistoksia ja hienot puutarhat. Saas nähdä, mihin päädynkään naapurini kanssa :D


Nyt olen myös ensimmäistä kertaa koskaan katsonut jääkiekkoa ja euroviisuja ulkomailla! Eilisen häviöt kyllä tuntuivat aika tympeiltä, mutta ainakaan ei tarvinnut velloa suomalaisten negatiivisissa fiiliksissä täällä maanpaossa :D Suomi-Latvia -ottelun näin brittiselostajalla ja se oli kyllä aivan onnetonta. Tyyppi ei edes yrittänyt ääntää monien pelaajien nimiä - esimerkiksi Korpikoski, Koskiranta ja Jalasvaara jäivät ehkä ihan ymmärrettävästä syystä ilman mainintaa.

...vaikka kieltämättä olisin halunnut kuulla edes pientä yritystä! Kuvan huonohko laatu yhdistettynä todella vähäiseen selostukseen tekivät pelistä melko tylsää katsottavaa. Onneksi Suomi-viikollani sain katsoa muutaman pelin ihan kotikotona iskän kanssa huutaen ja yhden ottelun vielä ystävienkin kanssa ryypäten.

Yksi juttu kyllä Britanniassa on, johon en haluaisi enää sopeuttamista...

Hyiiiiii! Eilen taas juuri nukkumaan mennessäni tuollainen kaamea otus juoksi oven alta huoneeseeni, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tuo on vieläpä pienempi kuin se aiempi hirvitys. Vaikka en mitenkään mielelläni tappaisi hämiksiä, tuo päätti piiloutua lattialla sopivasti olleen lehtiläjän alle, joten vaistomaisesti hyppäsin vain päälle..... Anteeksi, hämis.

Iitu

Ps. Meri, en liiskannut tuota kaveria sillä sinun lehdellä, vaikka se kuvassa näkyykin xD

Täällä (ja siellä) taas!

Anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta, mutta monet blogini lukijoista tietävätkin syyn: kävin Suomessa!

Oho. Eihän minun siellä pitänyt käydä?! No, sattumalta host-vanhemmilla oli 12 päivän pätkä, jolloin toinen aina oli vapaalla, joten siltä ajalta löytyi halvat lennot Suomeen tuosta lähikentältä. Aiemmin ajattelin, että kotona on vähän turha tulla käymään, kun yleensä kaikki minun lomat on maksimissaan pidennettyjä viikonloppuja, jolloin matkustamiseen menisi puolet lomasta... Nyt kuitenki ehdin olla läheisten kanssa monta yötä ja päivää! Oli IHANA nähdä teitä! Ei kaduta yhtään, että päätin vähän ex tempore lähteä :)

Olen siis ollut täällä Britanniassa taas maanantaista asti. Arki sujuu taas tuttuun tapaan mukavasti. Hirveä hoppu vain on ollut ja tekemistä riittänyt, joten aikaa ihan vaan omien ajatuksien kanssa istahtamaan ei ole oikein ollut. Nyt kuitenkin edessä siintävä viikonloppu tuntuu oikealta siunaukselta. Niin monta tuntia aikaa tehdä ihan mitä vaan haluaa! :D Ajattelin viikonloppuna purkaa vähän enemmän ajatuksia tuosta reissusta Suomeen ja muutenkin tästä viikosta, kun kaikenlaista on tullut puuhailtua. Kuvia Suomi-reissusta ei ole tulossa, koska kamera ei sopinut minun pikkuiseen lentolaukkuun muiden tavaroiden kanssa.

Lomaseni teki hyvää myös jaloille, joilla lenkki lenkiltä pidempiä pätkiä kestää taas juosta. Yeaaaaaaaaaaaaah! Varmaan voisin jo palailla normaaliin juoksutahtiini, mutta en halua antaa jaloille pienintäkään mahdollisuutta kipeytyä uusiksi. Hiljaa hyvä tulee.

Ne pari hienoa mustelmaa muistuttaa vielä yöstä vihaisten lintujen leikkipuistossa :D Kiitokset niistä vielä ahkerimmille kommentoijilleni, Haisulille, Tanjalle ja Nyytille! <3

Iitu

Ps. Googlen kääntäjä on hauska.
Iitu sanoi, että hiljaa hyvä tulee. = Iitu said that it was worth it.

May May be great!

Hellou ja hyvää toukokuuta ja mennyttä vappua, jota täällä ei kyllä mitenkään vietetty. Yritin kyllä hienosti isäntäperheelleni selittää, miksi opiskelijat viettävät viikon pituisia ryyppäjäisiä tämän työväen juhlan kunniaksi.

En ole hajonnut! Nyt on alla taas monta todella ihanaa päivää niin isäntäperheen kanssa kuin talon ulkopuolellakin. Tässä parin päivän aikana olen ollut osana muutamia mukavia, hauskoja, järkyttäviä ja aivan kamaliakin kohtaamisia erilaisten eliöiden kanssa.

Jos aloitettaisiin vaikka ihmisistä.

Näkymä kotikadulta, kun kävelee talosta ulos ja kääntyy vasemmalle.

Keskiviikkoiltana perheen poika halusi lähteä läheiseen leikkipuistoon. Sinne on matkaa parisataa metriä, joten yksin poika ei saa olla niin... kaukana liikkeellä. Lähdin siis mukaan aivan mielelläni, ja toisin kuin yleensä, päätin ottaa kamerani mukaan. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti ja kaikki(alla) oli taas niin kaunista.

Puistoon tuli myös pari pojan kaveria ja kaverin kaveria. Vaikka olinkin poikaa niin sanotusti vahtimassa, yritin parhaani mukaan pysyä pois tieltä ja näkymättömänä. Hauskempaahan lapsilla on leikkiä, jos au pair ei ole jatkuvasti kyttäämässä tekemisiä ja sanomisia.

Istuskelin siinä puiston penkillä ja pelasin kännykällä sudokua. Hip hip hurraa.

Puistoon tuli myös leikkimään alle kaksivuotias poika äitinsä kanssa. Koska olen nyt tottunut small talk -kulttuuriin aika kivasti, tuli juteltua äidin kanssa vähän niitä näitä. He olivat alunperin Japanista kotoisin. Sattumalta he itseasiassa asuvat tuossa aivan meidän naapurissa, kahden tai kolmen talon päässä. Äiti antoi numeronsakin, jos vaikka voisin tulla joskus päivällä teehetkien seuraksi. Hehee.

Tuosta tuli todella hyvä mieli; MINUT pyydetään rupatteluseuraksi päiväteelle! On kieltämättä hankala kuvitella mielessäni stereotyyppistä japanilaista teehetkellä stereotyyppisen brittirouvan kanssa... Kulttuurien yhteentörmäyksen voi oikein kuulla mielessään. Tänään näin esimerkiksi sain Miaykolta viestin, joka sisälsi (^o^)/ -hymiön. Se ei ehkä ihan ole näiden paikallisten kotiäitien juttu. Tai mistä sitä tietää.

Onko teistäkin tuolla hepalla jotenkin hullu ja murhanhimoinen katse? "Olet seuraava." :D

Eilen mentiinkin takaisin puistoon heti koulun jälkeen. Tällä kertaa olin varustautunut kirjalla ja eväillä. Aikaa siellä poikaa toisella silmällä ja puolikkaalla korvalla vahtiessa menikin melkein kolme tuntia. Nyt sain harrastaa small talkia muutaman lapsenvahdin, kotiäidin ja erään entisen ranskalaisen au pairin kanssa. Hän oli tässä hommassa kuulemma ages ago - nyt hänellä oli oma perhe täällä. Hänen tarkoituksensa oli myös jatkaa aupparoinnin jälkeen yliopistossa kotimaassaan, mutta hän päätyikin Iso-Britanniaan opiskelemaan. Minullehan niin ei käy, älkää hätäilkö ;D

Uudet normikenkulit, jotka istuu mulle ku valetut! Ei rakkoja! Ei kipuja!

Sitten niihin ikäviin kohtaamisiin. Eilen. Kun olin juuri menossa nukkuumaan. Näin peilistä. Aivan valtavan. Hämähäkin.

APUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Jähmetyin kauhusta oikeasti moneksi minuutiksi. Siis se oli mielettömän kokoinen hirmu. Minun mielestä. Koskaan en ole luonnossa nähnyt niin suurta yksilöä. Siellä se katossa möllötti ilmeisesti myös kauhuissaan. No, veikkaan, että minä olin säikähtäneempi. En puhu hämähäkkiä.

Hain keittiöstä sellaisen pitkän keppisysteemin, jolla avataan kattoikkunat. Vakautin kepakon verhotankoa vasten. Tähtäsin kauan ja hartaasti. Ja iskin.

JA SE HÄMIS TIPAHTI! Kepakon päässä ei näkynyt mitään mömmöä, joten se oli jossain... vaanimassa minua ja ennen kaikkea elossa. Apua.

Kuitenkin taas monen minuutin panikoinnin jälkeen päätin ryhtyä toimeen. Ehkä osuin kuitenkin? Siirtelin lipastoa, pusseja, sun muita tavaroita varovasti, mutta ei sitä vain näkynyt. Eli tuskin se kuoli. Fuck. Anteeksi ruma sana.

Viimein näin sen roikkumassa lipaston takana. Voi elämä sitä hetkeä, kun huomasin sen... Sen taakse oli mahdotonta päästä iskemään mitenkään... turvallisesti. Taas monien minuuttien pohdinnan jälkeen päätin toimia.

Ja herätin host-äitini :D Tiesin kyllä, että hänkin inhoaa hämähäkkejä, mutta host-isä oli töissä. Onneksi mama sai otuksen napattua lasin sisälle ja heitettyä pihalle. Huuh.

Yö oli todella vaikea. Host-äitikin kertoi menneensä nukkumaan sydän rinnasta ulos hakaten. Ensinnäkin nukahtaminen tuntui mahdottomalta. Sitten nukahdettuani hätkähdin pahasti muka näkemiini hämähäkkeihin ja piilouduin peiton alle. Ensimmäistä kertaa oikeasti, vakavasti suunnittelin lähteväni Suomeen pysyvästi takaisin. Brittien trooppinen ilmasto ja sen lieveilmiöt on tälle pohjoisen tytölle liikaa aina ajoittain. Tänäänkin paistuin tuonne ulos farkuissa.

En edes tiennyt, että pelkään jättimäisiä hämähäkkejä näin paljon. Tänään kyllä asiat ovat taas asettuneet päässä vähän järkevimpiin mittasuhteisiin. Iitunen, ei se hämis sinua voi mitenkään vahingoittaa. Ei se edes halua vahingoittaa sinua. Nuku yösi siis rauhassa.

Sellasta. Toivottavasti kokemani kauhu oli tarinan lukemisen arvoista :D

Iitu