Kuvia!

Tänään kävin käveleskelemässä kotini (kai sitä siksi voi jo sanoa) lähialueilla sen jälkeen, kun olin saattanut perheen pojan kouluun.

Kotikatu!

Britit kyllä jaksaa värkätä pihojensa ja pensaidensa kanssa. Paljonkohan aikaa vuodesta menee siihen, että puut saa pysymään laatikon mallisina? Joillakin pihoilla on kieltämättä aika komeita ilmestyksiä, mutta minun host-perheessä ei olla kiinnostuttu pihan laittamisesta. Onneksi.

Ihania nuo silmiinpistävän värikkäät ovet.

Törkeän hienoja taloja pojan koulutien varrelta.

Tämä tie vie kohti keskustaa.

Pojan kouluun saattamisen jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa itsekseni keskustaa tutkimaan. Torstaina host-vanhemmat esittelivät kauppoja sun muuta hieman, ja vaikka ei tuo mikään valtava olekaan; itse kyllä kutsuisin tätä paikkaa kaupungiksi, mutta ainakin hosteille tämä on "vain" town. Matkaan menee kävellen varmaan noin 20 minuuttia, mutta ajankulua en ainakaan tänään huomannut, koska joka puolella on jotain ihmeteltävää. Vaikka perheelle aina sanon, että tuo ja tuo ja tuo on minusta kaunista ja ihmeellistä, niin en tiedä tajuaako kukaan täällä, että oikeasti mulla sydämestä ottaa, miten upeaa täällä on. Jännää.

Seuraavaksi saisitte nähdä upeita kuvia keskustasta, mutta yllätys yllätys, akku loppui kesken matkan. Ja yllätys yllätys, sielläkin oli kaunista ja ihanaa. Ihmeellisyyksiä ei tullut ostettua, mutta ainakin juoksupöksyt ja prepaidi on nyt hankittuna. Ja ehkä jotain monista korttikaupoista :)

Sanoin host-äidille, että haluaisin nähdä krikettiottelun, kun kerran kenttäkin on tässä lähellä. Hän vastasi yllättyneenä, että onko. Perhe on asunut täällä melkein 20 vuotta. Minusta on myös kummallista, että tänne ei tule sanomalehteä lainkaan. Tilataankohan tällä juurikaan sanomalehtiä kotiin?

Huomenna ajattelin käydä tsekkaamassa tuon kriketti-/ rugbykentän. Viikonloput ovat minulle oikeastaan vapaata, mutta varmaan samaan tapaan auttelen täällä, koska minulla ei ole senkummempaa tekemistä. Mukavampi olla osana yhteisiä hommia, kun se kuitenkin luontevalta alkaa tuntua. Viikollakaan työmäärä ei päätä huimaa, ja melkein hävettää päästä niin helpolla. Työtehtävistä selitän enemmän myöhemmin, kun jonkunlaista rutiinia on alkanut jo muodostua. Takana on kuitenkin vain kolme päivää.

Iitu