Maaliskuu!

Aivan kuin vasta olisin kirjoittanut helmikuun alkamisesta... Aika lentää kuin siivillä siis!

Maaliskuu alkoi aika mukavasti: kävin ensimmäisellä pubireissulla muiden au pairien kanssa perjantaina. Poskiin sattui kaikki se hymyileminen, eli mukavaa oli. Tipattomat kuukaudet jäivät tällä kertaa kahteen, mikä on sekin ihan mukava saavutus. Olin yötä host-perheeni aiemman au pairin luona, jotta yökävelyä tai taksimatkoja ei tarvitsisi harrastaa. Hän siis asuu vuokralla tuolla keskustassa ja on töissä - ei yhtään hassumpaa! Jos minun elämä ei olisi niin vahvasti kiinni Suomessa, samanlaista vaihtoehtoa voisin itsekin harkita.

Lauantaina kokkailimme (okei, minä tiskasin) perinteisiä espanjalaisia ruokia tämän aiemman au pairin kanssa, joita sitten päivällisenä söimme täällä host-perheen luona. Tykkäsin ruoista todella paljon, eikä onneksi tuntunut mitenkään huonolta tai pahalta nähdä perheen entistä au pairia samassa tilassa oman host-perheen kanssa. Ymmärrätte varmaan, mikä tilanteessa on vaarana: kateus, alemmuuden tunne jne. Ollaan kuitenkin onneksi aika erilaisia ihmisiä, suomalainen ja espanjalainen, niin minkäänlaista vertailua ei tunnu edes mielekkäältä tehdä.

Arki sujuu koko ajan helpommin ja nopeammin tuon poikasen kanssa. Nykyisin ylimääräistä aikaa alkaa jäädä joka aamu suunnilleen puolisen tuntia, joten pojalla ja minulla on pian mahdollisuus pidempiin unosiin. Lääkejuomakin siis menee jo alas kokonaan! Jee!

Vieläkin tuntuu jotenkin ihmeelliseltä se, että olen pystynyt elämään täällä niin terveellisesti. Annoin mielessäni itselleni luvan lihoa au pair -aikanani, mutta niin ei vain ole käynyt, eli tämä ei ole mikään suunniteltu juttu. Juoksemassa käyn 3-4 kertaa viikossa, kävelen aika paljon ja joka paikkaan, joogailen silloin tällöin ja näin yleensäkin venyttelen. Herkkujakaan ei tule mussutettua ihan joka päivä ja muutenkin tulee syötyä järkevästi ja säännöllisin väliajoin.

Helmikuulle asetin itselleni kaksi tavoitetta - juosta yli viisi kilometriä ja juosta yli kaksi kilometriä Cooperissa - ja molemmat onnistuivat! Heinäkuuhun eli kotiinpaluuseen mennessä pystyn toivottavasti juoksemaan sen kympin. Juoksumatka pitenee siis kilometrillä kuukautta kohden, mikä minusta kuulostaa aika realistiselta tavoitteelta. Viime viikolla kehittelin myös uuden, noin 5 kilometrin pituisen juoksulenkin. Sen hyvä puoli on siinä, että autoja ei tarvitse juurikaan vahdata ja väistellä, mutta reitillä on melkoisen pitkä ja jyrkkä ylämäki. Hyvää treeniähän se on, vaikka en vielä pystykään mäkeä selättämään :D

Kaiken kaikkiaan hyvin siis sujuu elämä täällä! Ensi viikonlopulle suunnittelen ehkä jonkin sortin shoppailureissua Lontooseen - kengät ja takki pitäisi hankkia aurinkoisia säitä varten. Tämän päivän +13 astetta tuntui aika pahalta :-D Ainoa asia, mikä todella harmittaa, on tuo motivaation kato kuvaamisen suhteen. Ehkä nämä aurinkoiset säät tuovat vähän puhtia siihenkin?

Iitu