Täällä (ja siellä) taas!

Anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta, mutta monet blogini lukijoista tietävätkin syyn: kävin Suomessa!

Oho. Eihän minun siellä pitänyt käydä?! No, sattumalta host-vanhemmilla oli 12 päivän pätkä, jolloin toinen aina oli vapaalla, joten siltä ajalta löytyi halvat lennot Suomeen tuosta lähikentältä. Aiemmin ajattelin, että kotona on vähän turha tulla käymään, kun yleensä kaikki minun lomat on maksimissaan pidennettyjä viikonloppuja, jolloin matkustamiseen menisi puolet lomasta... Nyt kuitenki ehdin olla läheisten kanssa monta yötä ja päivää! Oli IHANA nähdä teitä! Ei kaduta yhtään, että päätin vähän ex tempore lähteä :)

Olen siis ollut täällä Britanniassa taas maanantaista asti. Arki sujuu taas tuttuun tapaan mukavasti. Hirveä hoppu vain on ollut ja tekemistä riittänyt, joten aikaa ihan vaan omien ajatuksien kanssa istahtamaan ei ole oikein ollut. Nyt kuitenkin edessä siintävä viikonloppu tuntuu oikealta siunaukselta. Niin monta tuntia aikaa tehdä ihan mitä vaan haluaa! :D Ajattelin viikonloppuna purkaa vähän enemmän ajatuksia tuosta reissusta Suomeen ja muutenkin tästä viikosta, kun kaikenlaista on tullut puuhailtua. Kuvia Suomi-reissusta ei ole tulossa, koska kamera ei sopinut minun pikkuiseen lentolaukkuun muiden tavaroiden kanssa.

Lomaseni teki hyvää myös jaloille, joilla lenkki lenkiltä pidempiä pätkiä kestää taas juosta. Yeaaaaaaaaaaaaah! Varmaan voisin jo palailla normaaliin juoksutahtiini, mutta en halua antaa jaloille pienintäkään mahdollisuutta kipeytyä uusiksi. Hiljaa hyvä tulee.

Ne pari hienoa mustelmaa muistuttaa vielä yöstä vihaisten lintujen leikkipuistossa :D Kiitokset niistä vielä ahkerimmille kommentoijilleni, Haisulille, Tanjalle ja Nyytille! <3

Iitu

Ps. Googlen kääntäjä on hauska.
Iitu sanoi, että hiljaa hyvä tulee. = Iitu said that it was worth it.

Pääsiäisloma, osa 2

Jatketaan juttuilua siis!

Tämä kuva vielä Dalekin kyljestä The Who Shopista.

Doctor Who -kaupasta siirryttiin Upton Parkin metroasemalle, jolla ajeltiin keskustaan ja käveltiin pikkuinen matka Trafalgar Squarelle. Siellä tavattiin minun sukulaisia St. Martinin kirkon kahvilassa/ravintolassa. Vähän siellä oli kaikkea ihania sapuskoja... Om nom. Se oli myös kai aika suosittu paikka, koska se oli niin täynnä.

Todella ei-havainnollistava kuva kirkosta. Anteeksi, googlettakaa :D

Siinä Trafalgar Square. Tuossa oikealla on ilmainen museo, jossa kävin ekalla Lontoon reissulla.

Ja kuten kuvista näkyy, ilma oli todella kaunis! Sen ajan, kun kaveri oli täällä, säät oli aika kylmiä ajankohtaan nähden - isäntäperheeni kertoi, että viime vuonna pääsiäisenä he söivät jäätelöä rannalla ja uivat. Siihen nähden ymmärrän, miksi britit jaksaa valittaa tuosta säästä. Nyt taas lämpenee, ja eilen kävin huppari päällä kaupassa! Wuhuu!

Omg, kaksikerroksinen, punainen Hobitti-bussi :D Tai siis Hobitti-mainoksella varustettu bussi... Eilen muuten tuo ilmestyi DVD:llä ja täältä sen saisi ostettua heti kymmenellä punnalla, mutta ehkä ostan sen sitten vasta Suomesta. Riippuu vähän siitä, että miten niissä on extroja!

Sori taas kuvan "laadusta", tuosta meni koko ajan busseja edestä, niin piti olla nopsa :D

Minä pelokas pihi en ole käynyt ainakaan vielä teatterissa Lontoossa, mutta tuo Macbeth kyllä kiinnostaisi. Ihan vain pelkästään siksi, että pääosassa on James McAvoy, sillä minulla ei ole hajuakaan, mistä Macbeth kertoo. Kaveri sitä kyllä yritti selittää, mutta en enää muista :D Sen sentään tiedän, että Shakespearen näytelmä se on! Joka tapauksessa tuo koko homma on myyty loppuun varmaan valovuosi sitten joo valovuotta ei käytetä ajan mittaamiseen. Lupaan yrittää käydä katsomassa jonkun teatteriesityksen!

Siinä on London Eye! Tuolla ei käyty pyörimässä ja tämä kuvakin on ilmeisesti otettu aika kaukaa. Ei siis tämän lähempää tuota ihasteltu. Seuraavaksi eteen ilmestyi...

Enpäs kerro teille tämän rakennuksen nimeä, hähää :D

Harmi, kun en tuota saanut kokonaan mahdutettua tähän kuvaan. En ole todellakaan mikään hyvä valokuvaaja. Tämä kamera oli kuitenkin todella nappi ostos! Kuvan alkuperäisessä koossa pystyn zoomaamaan tuohon kellotaulun alla olevaan tekstiin ja lukemaan sen, wouuuu.

Tuossa on Westminster Abbey. Se oli aivan valtava! Sisällekin poikkeuksellisesti kaverin kanssa mentiin, kun minun sukulaiset sponsoroi (kiitos taas!). Siellä ei tosin saanut ottaa kuvia, joten googlettakaas, jos kiinnostaa :D William ja Kate vihittiin tuolla, joten jos joku teistä lukijoista on häähullu, niin olette kirkon sisukset jo nähneet.

Mieletöntä, miten ihmiset rakentaa ja saa aikaan kaikenlaista noin yksityiskohtaista, valtavaa ja kaunista. Wikipediasta äkkiä vilkastuna opin, että tuota on rakennettu ainakin kolmesataa vuotta. Miten joku jaksaa suunnitella rakennuksia, joiden valmistumista ei ehdi nähdä elinaikanaan? Ehkä tässä on syy, miksi itse en ole mikään suurnainen :D Ei kärsivällisyys riitä mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Kunhan hetkessä on hyvä olla, se riittää paremmin kuin hyvin.

Kuva samasta paikasta vähän kauempaa.

No niin, hienoista filosofisista pohdinnoista eteenpäin! Westminsterin jälkeen tiemme sukulaisteni kanssa erosivat, sillä minä ja kaverini halusimme ehtiä käymään Sherlock-museossa ennen kuin se sulkeutuisi. Museo sijaitsee tietenkin...

Metropysäkiltä tää.

Whee! Tuonne saatiin jonottaa melko pitkään, ei kuitenkaan mitään hulluja aikoja. Käynti maksoi 8 puntaa yhdeltä, mutta muistaakseni etukäteen varattuna se saattoi olla halvempi.

Voin jo sanoa, että tuo museo oli vähän pettymys. Tuo rakennus on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi, eli sieltä löytyi kaikenlaista ihmeteltävää piipuista puukkoihin ja pyssyihin. Muutamia vahanukkejakin eri hahmoista löytyi ylimmästä kerroksesta. Niitä siellä sitten katseltiin. Niin.

Ongelma oli, että siellä melkein pelkästään katseltiin. Olihan siellä hienoja yksityiskohtia ja ihan mukavasti nähtävää, mutta 8 puntaa tuntuu liian kalliilta. Tuon ylläolevan tekstin kaltaisia infolappuja olisi saanut olla reilusti enemmän. Ei tuolta juuri mitään tietohippusia tarttunut mukaan. Muutama työntekijä siellä oli; en tiedä olisiko heiltä voinut kysellä. Ja mistä sitä tietää, mitä kysyä? Haluaisin vain kuulla enemmän tuosta paikasta ja eri huoneista jne. Voin taas myöntää sivistyksen puutteeni, kun en alkuperäisiä Sherlock-kirjoja ole lukenut. Hups. No, en minä kuitenkaan kuvitellut, että tuo paikka olisi sille ihanalle BBC:n Uudelle Sherlockille pyhitetty :D

Tuon museon kyljessä oli tietenkin Sherlock-krääsäkauppa. Siellä oli ihan kivoja juttuja, mutta hinnalla pilattuja suurin osa. Ostin vain suklaisen Sherlock-kunniamitalin, joka on muuten vielä syömättä.

Tuo Baker Streetin metroasema oli kyllä kiva, kun siellä oli esimerkiksi Sherlock-kaakelointia ja -tauluja. Tuollaiset pikkuiset yksityiskohdat piristää!

Museon jälkeen yritettiin löytää HMV-ketjun kauppa ja mäkkäri, ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Taas uusi kausi Doctor Whota lähti mukaan, josta on muuten enää kolme jaksoa jäljellä! Yksin en vain millään saa niitä katsottua. Nyt kun kuitenkin on vapaata reilusti, yritän skarpata! :D Leffoja sun muita on vain niin tympeää katsoa yksin.

Ennen lähtöä vilkaistiin vielä Tower Bridgen valaistus. Oli hyvä. Kuvanlaatu ei.

Loppuloma vietettiin jälleen melko tiiviisti ruudun äärellä. Nyt isäntäperheenikin oli kotona, joten olkkarin telkun edessä majoittuminen vaihtui minun pikkuruiseen huoneeseen pakkautumiseen ja läppärin ruutuun tyytymiseen. Pelattiin myös korttia perheen lasten kanssa ja syötiin aina päivälliset olkkarissa porukalla, joten ei me sentään pelkkää keskenään nyhväämistä harrastettu.

Olen kyllä onnekas, kun sain tällaisen normaalin brittiperheen, joka antoi kaverini asustaa täällä kattonsa alla. Se ei ole tietenkään aupparoidessa ymmärrättevästi itsestäänselvyys, mutta onneksi luottoa minuun ja kaveriini löytyi. Aikaisin perjantaiaamuna kaverini lähti lentäen kohti Suomea. *niisk*

Mitä reissusta jäi käteen?

Aiemmin mainittu suklaamitalihan se siinä.

Tuliaiset ei edes ole tässä kuvassa...

Ja vastaus kysymykseen: ei ainakaan rahaa.

Neiti J, kiitos mahtavasta pääsiäislomasta!

Iitu

Maaliskuu!

Aivan kuin vasta olisin kirjoittanut helmikuun alkamisesta... Aika lentää kuin siivillä siis!

Maaliskuu alkoi aika mukavasti: kävin ensimmäisellä pubireissulla muiden au pairien kanssa perjantaina. Poskiin sattui kaikki se hymyileminen, eli mukavaa oli. Tipattomat kuukaudet jäivät tällä kertaa kahteen, mikä on sekin ihan mukava saavutus. Olin yötä host-perheeni aiemman au pairin luona, jotta yökävelyä tai taksimatkoja ei tarvitsisi harrastaa. Hän siis asuu vuokralla tuolla keskustassa ja on töissä - ei yhtään hassumpaa! Jos minun elämä ei olisi niin vahvasti kiinni Suomessa, samanlaista vaihtoehtoa voisin itsekin harkita.

Lauantaina kokkailimme (okei, minä tiskasin) perinteisiä espanjalaisia ruokia tämän aiemman au pairin kanssa, joita sitten päivällisenä söimme täällä host-perheen luona. Tykkäsin ruoista todella paljon, eikä onneksi tuntunut mitenkään huonolta tai pahalta nähdä perheen entistä au pairia samassa tilassa oman host-perheen kanssa. Ymmärrätte varmaan, mikä tilanteessa on vaarana: kateus, alemmuuden tunne jne. Ollaan kuitenkin onneksi aika erilaisia ihmisiä, suomalainen ja espanjalainen, niin minkäänlaista vertailua ei tunnu edes mielekkäältä tehdä.

Arki sujuu koko ajan helpommin ja nopeammin tuon poikasen kanssa. Nykyisin ylimääräistä aikaa alkaa jäädä joka aamu suunnilleen puolisen tuntia, joten pojalla ja minulla on pian mahdollisuus pidempiin unosiin. Lääkejuomakin siis menee jo alas kokonaan! Jee!

Vieläkin tuntuu jotenkin ihmeelliseltä se, että olen pystynyt elämään täällä niin terveellisesti. Annoin mielessäni itselleni luvan lihoa au pair -aikanani, mutta niin ei vain ole käynyt, eli tämä ei ole mikään suunniteltu juttu. Juoksemassa käyn 3-4 kertaa viikossa, kävelen aika paljon ja joka paikkaan, joogailen silloin tällöin ja näin yleensäkin venyttelen. Herkkujakaan ei tule mussutettua ihan joka päivä ja muutenkin tulee syötyä järkevästi ja säännöllisin väliajoin.

Helmikuulle asetin itselleni kaksi tavoitetta - juosta yli viisi kilometriä ja juosta yli kaksi kilometriä Cooperissa - ja molemmat onnistuivat! Heinäkuuhun eli kotiinpaluuseen mennessä pystyn toivottavasti juoksemaan sen kympin. Juoksumatka pitenee siis kilometrillä kuukautta kohden, mikä minusta kuulostaa aika realistiselta tavoitteelta. Viime viikolla kehittelin myös uuden, noin 5 kilometrin pituisen juoksulenkin. Sen hyvä puoli on siinä, että autoja ei tarvitse juurikaan vahdata ja väistellä, mutta reitillä on melkoisen pitkä ja jyrkkä ylämäki. Hyvää treeniähän se on, vaikka en vielä pystykään mäkeä selättämään :D

Kaiken kaikkiaan hyvin siis sujuu elämä täällä! Ensi viikonlopulle suunnittelen ehkä jonkin sortin shoppailureissua Lontooseen - kengät ja takki pitäisi hankkia aurinkoisia säitä varten. Tämän päivän +13 astetta tuntui aika pahalta :-D Ainoa asia, mikä todella harmittaa, on tuo motivaation kato kuvaamisen suhteen. Ehkä nämä aurinkoiset säät tuovat vähän puhtia siihenkin?

Iitu

Iitu ja lauantainen Lontoo

Tällä kertaa pääsette lukemaan minun lauantaista tällaisen hieman tarkemman kuvauksen.

07:45 – Herätys

Herätyskellon oli tarkoitus soida vartin yli kahdeksan, mutta jostain syystä aivot päättivätkin herättää aikaisemmin. Lauantain vastaisena yönä tuli valvottua aiottua pidempään (hehe), joten halusin varata nukkumiseen tarpeeksi aikaa. Pitäähän sitä virkeänä tutkia Lontoota! Nuppi kuitenkin päätti, että tärkeämpää on näyttää hyvältä ja lähteä matkaan hyvin ravittuna, joten aikaisemmin ylös sängystä siis :D

Aamupala oli aika upea: perjantaista intialaista take-awayta mikrotettuna, salaattia ja raejuustoa. Sen päälle (ei siis konkreettisesti) vielä rahka-jogurttisekoitusta mustikoiden kanssa. Aah. Koneelta vielä varmistin, ettei sadetta ole luvattu, jotta kameran kehtaisi ottaa mukaan.

Jes, ei sadetta! *Kääntää päätä ikkunaa kohti.* Oho, siellähän sataa lunta. Eli joo, ei vieläkään kuvia itse pääkaupungista, mutta onhan tässä vielä kuukausia... :P

09:06 – Reissuun!

Matka juna-asemalle kestää kävellen alle puoli tuntia. Asemalta ostin vielä mukaan otetun banaanin kaveriksi flapjack-patukan, eli suomennokseksi paras olisi varmaan välipalapatukka. Nettisanakirjoista vilkastuna käännös olisi pannukakku tai kaurakakku, mutta no, tällanen tapaus olisi siis kyseessä: http://www.channel4.com/media/images/Channel4/4Food/recipes/delicious/3102_3_A1.jpg

09:42 – Juna lähtee!

Tänä viikonloppuna junissa tai raiteilla ei ollut huoltoja tai sellaisia, joten koko matkan Liverpool Streetille sain istua junassa. Viime reissusta poiketen mukaan lähti mp3-soitin, joten fiilis kaikkia ihania lempibiisejä kuunnellessa oli mahtava. Maisemat vilkkuu ikkunasta, haikean iloinen biisi soi, olo on rauhallinen. Tuollaiset hetket ovat minun elämän suola.

10:17 – Liverpool Street

Käyskentelen hitaasti sovitulle tapaamispaikalle Mäkkärin eteen. Paikka on tuttu parin viikon takaa. Vaikka sää ei ole mitenkään mahtava (sellainen harmaan pilvinen ja aika kolea) näkymä on hieno: ilmassa leijuu pieniä, keveitä lumihiutaleita ja monenkirjava ihmismassa liikkuu eestaas.

Puolelta au pair –kaverini saapuu paikalle ja suuntaamme kohti merimieskirkkoa. Viime kerralla meillä ei ollut karttaa ja käveleskelimme vain sinne tänne, mutta nyt kun kerran päämääräkin oli, hain ilmaisen kartan asemarakennuksen infosta. Onneksi olin ottanut myös reitin varrella esiintyvien katujen nimet ylös lapulle etukäteen, koska kartta ei ihan riittänyt kattamaan koko aluetta.

Matkaa kuljettevana oli siis noin 4 kilometriä. Joku ei-niin-pihi varmasti kulkisi metrolla, mutta hei, silloin ei näkisi kaikkia kivoja katuja ja nähtävyyksiä! Nyt esimerkiksi ylitettiin Tower Bridge, kuljettiin aivan ihmereittejä Thamesin viertä (damn you, Google Maps! :D), nähtiin muumitalolaiva (ruotsalaisissakin on monia muumifaneja!) ja upeita rakennuksia. Sillan toisella puolella oli muuten melkein autioita, vain muutama ihminen siellä täällä. Kaikki tuntuivat pakkautuneen keskustaan, missä kyllä sielläkin oli minusta vähän ihmisiä. Joko koko Lontoo on lähtenyt maalle lomien takia tai sitten ilma oli liian kylmä briteille.

12:00 – Kokkikoulu alkaa

Päästiin perille ajoissa muutamasta minieksymisestä huolimatta. Karjalanpiirakoita leipomaan oli otettu vain neljä ihmistä, koska keittiö merimieskirkolla on sen verran pieni. Meitä oli siis paikalla viisi plus kokki, koska kaveriani en ollut ilmoittanut erikseen. Tehtiin siis kamuni kanssa yhteinen taikina, joten mitään ongelmia sen kanssa ei ollut.

Leipominen oli ihan hauskaa, ja karjalanpiirakat maistuivat niiiiiiiiiiin hyviltä! Ostin myös paikan Suomi-kaupasta kaksi patukkaa: Fazeria ja Sukulakua! Nomnom.

14:15 – Takaisin keskustaan

Tarkoituksena oli löytää joku aasialainen ruokapaikka matkan varrelta tai keskustasta, mutta ei vain napannut. Aina, kun sopivan näköinen paikka tuli vastaan, se oli suljettu. Ilmeisesti vain kaikki ketjuliikkeet pärjäävät, koska joka kadunkulmasta löytyi Mäkkäriä, Pret A Mangeria, Starbucksia ja EATia. Lopulta päädyimme yhteen juna-aseman monista kahviloista, nimeä en muista.

Söin aivan ihanan tumman leivän, joka oli täytetty avokadolla, korianterilla ja jollain majoneesilla. Sen jälkeen yritin kuoria ja syödä mukaani ottamani satsuman, mutta sormet kylmyydestä kohmeisina homma oli aika koomista. No, naurujen saattelemana kaikki tuli lopulta syötyä.

Syömisen jälkeen pyörimme juna-aseman kaupoissa, ja ostelimme illaksi mussutettavaa. Aivot narikkaan –lukemiseksi junaan valikoitui Cosmopolitan. Ja oi, Lushilla kokeilin testerikäsirasvoja kuiviin käsiin, oi oi oi, vielä yölläkin kädet tuoksuivat ihanilta. Pakko ensi kerralla ostaa omaksi joku niistä upeista purnukoista.

17:10 – Paluumatkalle

Junaan astuin melkein viimeisellä mahdollisella sekunnilla. Aika jännä juttu minulle, koska olen joka paikassa usein kymmenenkin minuuttia aikaisessa. Kaverilla oli illaksi lastenvahtimista, mutta parin viikon päästä pidetään kunnon pyjamabileet Doctor Whon ja herkkujen keskellä. Tosi mukava myös päästä esittelemään asuinseutuani jollekin tutulle. Saan vähän treeniä ennen pääsiäislomaa ja suomalaisen kaverin reissua tänne! :D

Mutta niin, junassa siis lueskelin Cosmoa ja matka oli ohi silmänräpäyksessä. Tällä kertaa koko isäntäperheeni oli sukuloimassa, joten matka takaisin kotiin täytyi tehdä yksin pimenevässä illassa astellen. Kello ei ollut edes kuutta, kun lähdin asemalta, joten mitään pelottavaa yksinäisyydessä ei sinällään ollut, vaikka tietenkin täytyi laittaa omalle ja host-äidille viestiä, kun perille ehjänä pääsin.

Loppuilta ja -yö menikin sitten koneella istuessa. Koska viimein pääsin viettämään laatuaikaa talon ainoana sieluna, kuuntelin musiikkia ilman kuulokkeita ja fiilistelin kaikkia mahdollisia uusia ja vanhoja lempibiisejä. Elämän pieniä iloja se sekin.

Iitu

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Jee! Olen nyt viimein tavannut muita tämän alueen au paireja. Viikon sisällä olen käynyt kolmesti kahvilla, joka siis tarkoittaa täälläkin sitä, että kukaan ei välttämättä juo kahvia. Tee on muuten mielettömän hyvää maidon kanssa! Tänään tuli myös viimein käytyä siellä Starbucksissa, vaikka se ei nyt brittiläinen juttu olekaan.

Facebook-ryhmän kautta siis tapasin muut au pairit. Seitsemään tyttöön olen nyt enemmän tai vähemmän tutustunut: saksalaiseen, tsekkiläiseen, uusiseelantilaiseen, espanjalaiseen ja tanskalaiseen sekä kahteen ranskalaiseen. Aika hauskaa, että ollaan aika pitkälle kaikki eri maista, joten englanti kielenä yhdistää. Jokaisen puhetta olen ymmärtänyt aivan hyvin, eikä minunkaan jutuissa pitäisi hirveästi epäselvyyksiä olla. Muiden auppareiden kokemuksien kuuleminen on tosi mukavaa, eikä hiljaisia hetkiä tunnu olevan ollenkaan.

Minusta yllättävää on se, että minä olen juniori. Ainakin minusta Suomesta porukka lähtee usein välivuodelle lukion jälkeen, mutta täällä tapaamani au pairit ovat olleet 21-23 -vuotiaita. Osa on käynyt yliopistossa maisterivaiheeseen asti opinnot, osa taas lopettanut opinnot ja osa on päätynyt tänne muiden koulujen jälkeen. Ei minusta kuitenkaan mitenkään nuoremmalta tunnu tässä porukassa :D

Käytännössä siis ihan turhaan niin pitkään pohdin muiden au pairien näkemistä. Pitkään mietin ja jännitin tapaamista, mutta host-äidin sanat saivat minut viimeinkin järkiini: "He ovat aivan samassa tilanteessa kuin sinä." Melkein välittömästi tuon oivalluksen jälkeen laitoin viestiä FB-ryhmään, ja parin tunnin päästä istuinkin jo kahvilla. Tai siis kahvilassa. Eli kaikki, kannattaa uskaltaa uskaltaa!

Myös rakkaat Suomi-kaverini ovat olleet sydäntä lähellä. Ennen lähtöäni sain tällaisen kääreen:

Avasin paketin varmaan kaksi viikkoa sitten ja, voi, kun se on ihana!

Pakko oli avata, vaikka koti-ikävä ei olekaan pakottava :)

Sisältö oli todella mieluisa: suklaata, purkkaa, kirjeitä, kompassi (osoittaa tietenkin pohjoiseen) ja muuta mukavaa. Kun koti-ikävä iskee, mikä varmasti tulee tapahtumaan, availen kirjeitä ja tutkin mukana tulleen muistitikun sisällön. Isot, isot kiitokset kaikille lahjaan osallistuneille!

En oikein tiedä, olenko vielä samaa mieltä :D

Syötävät on siis jo syöty salmiakkia lukuunottamatta, joten tänään postimiehen tuoma täydennys tuli tarpeeseen. Kiitokset näistä ihanista paketeista! Tiedätte, keitä te olette ;) Minultakin on jo mukavasti puntia ropissut paikalliselle postilaitokselle, eikä siis kyllä mitään valitettavaa ole ollut. Royal Mail postin tuo ja silleen.

Tämä päivä on ollut jotenkin poikkeuksellisen upea! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ruudun sille puolen!

-Iitu