Pääsiäisloma, osa 2

Jatketaan juttuilua siis!

Tämä kuva vielä Dalekin kyljestä The Who Shopista.

Doctor Who -kaupasta siirryttiin Upton Parkin metroasemalle, jolla ajeltiin keskustaan ja käveltiin pikkuinen matka Trafalgar Squarelle. Siellä tavattiin minun sukulaisia St. Martinin kirkon kahvilassa/ravintolassa. Vähän siellä oli kaikkea ihania sapuskoja... Om nom. Se oli myös kai aika suosittu paikka, koska se oli niin täynnä.

Todella ei-havainnollistava kuva kirkosta. Anteeksi, googlettakaa :D

Siinä Trafalgar Square. Tuossa oikealla on ilmainen museo, jossa kävin ekalla Lontoon reissulla.

Ja kuten kuvista näkyy, ilma oli todella kaunis! Sen ajan, kun kaveri oli täällä, säät oli aika kylmiä ajankohtaan nähden - isäntäperheeni kertoi, että viime vuonna pääsiäisenä he söivät jäätelöä rannalla ja uivat. Siihen nähden ymmärrän, miksi britit jaksaa valittaa tuosta säästä. Nyt taas lämpenee, ja eilen kävin huppari päällä kaupassa! Wuhuu!

Omg, kaksikerroksinen, punainen Hobitti-bussi :D Tai siis Hobitti-mainoksella varustettu bussi... Eilen muuten tuo ilmestyi DVD:llä ja täältä sen saisi ostettua heti kymmenellä punnalla, mutta ehkä ostan sen sitten vasta Suomesta. Riippuu vähän siitä, että miten niissä on extroja!

Sori taas kuvan "laadusta", tuosta meni koko ajan busseja edestä, niin piti olla nopsa :D

Minä pelokas pihi en ole käynyt ainakaan vielä teatterissa Lontoossa, mutta tuo Macbeth kyllä kiinnostaisi. Ihan vain pelkästään siksi, että pääosassa on James McAvoy, sillä minulla ei ole hajuakaan, mistä Macbeth kertoo. Kaveri sitä kyllä yritti selittää, mutta en enää muista :D Sen sentään tiedän, että Shakespearen näytelmä se on! Joka tapauksessa tuo koko homma on myyty loppuun varmaan valovuosi sitten joo valovuotta ei käytetä ajan mittaamiseen. Lupaan yrittää käydä katsomassa jonkun teatteriesityksen!

Siinä on London Eye! Tuolla ei käyty pyörimässä ja tämä kuvakin on ilmeisesti otettu aika kaukaa. Ei siis tämän lähempää tuota ihasteltu. Seuraavaksi eteen ilmestyi...

Enpäs kerro teille tämän rakennuksen nimeä, hähää :D

Harmi, kun en tuota saanut kokonaan mahdutettua tähän kuvaan. En ole todellakaan mikään hyvä valokuvaaja. Tämä kamera oli kuitenkin todella nappi ostos! Kuvan alkuperäisessä koossa pystyn zoomaamaan tuohon kellotaulun alla olevaan tekstiin ja lukemaan sen, wouuuu.

Tuossa on Westminster Abbey. Se oli aivan valtava! Sisällekin poikkeuksellisesti kaverin kanssa mentiin, kun minun sukulaiset sponsoroi (kiitos taas!). Siellä ei tosin saanut ottaa kuvia, joten googlettakaas, jos kiinnostaa :D William ja Kate vihittiin tuolla, joten jos joku teistä lukijoista on häähullu, niin olette kirkon sisukset jo nähneet.

Mieletöntä, miten ihmiset rakentaa ja saa aikaan kaikenlaista noin yksityiskohtaista, valtavaa ja kaunista. Wikipediasta äkkiä vilkastuna opin, että tuota on rakennettu ainakin kolmesataa vuotta. Miten joku jaksaa suunnitella rakennuksia, joiden valmistumista ei ehdi nähdä elinaikanaan? Ehkä tässä on syy, miksi itse en ole mikään suurnainen :D Ei kärsivällisyys riitä mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Kunhan hetkessä on hyvä olla, se riittää paremmin kuin hyvin.

Kuva samasta paikasta vähän kauempaa.

No niin, hienoista filosofisista pohdinnoista eteenpäin! Westminsterin jälkeen tiemme sukulaisteni kanssa erosivat, sillä minä ja kaverini halusimme ehtiä käymään Sherlock-museossa ennen kuin se sulkeutuisi. Museo sijaitsee tietenkin...

Metropysäkiltä tää.

Whee! Tuonne saatiin jonottaa melko pitkään, ei kuitenkaan mitään hulluja aikoja. Käynti maksoi 8 puntaa yhdeltä, mutta muistaakseni etukäteen varattuna se saattoi olla halvempi.

Voin jo sanoa, että tuo museo oli vähän pettymys. Tuo rakennus on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi, eli sieltä löytyi kaikenlaista ihmeteltävää piipuista puukkoihin ja pyssyihin. Muutamia vahanukkejakin eri hahmoista löytyi ylimmästä kerroksesta. Niitä siellä sitten katseltiin. Niin.

Ongelma oli, että siellä melkein pelkästään katseltiin. Olihan siellä hienoja yksityiskohtia ja ihan mukavasti nähtävää, mutta 8 puntaa tuntuu liian kalliilta. Tuon ylläolevan tekstin kaltaisia infolappuja olisi saanut olla reilusti enemmän. Ei tuolta juuri mitään tietohippusia tarttunut mukaan. Muutama työntekijä siellä oli; en tiedä olisiko heiltä voinut kysellä. Ja mistä sitä tietää, mitä kysyä? Haluaisin vain kuulla enemmän tuosta paikasta ja eri huoneista jne. Voin taas myöntää sivistyksen puutteeni, kun en alkuperäisiä Sherlock-kirjoja ole lukenut. Hups. No, en minä kuitenkaan kuvitellut, että tuo paikka olisi sille ihanalle BBC:n Uudelle Sherlockille pyhitetty :D

Tuon museon kyljessä oli tietenkin Sherlock-krääsäkauppa. Siellä oli ihan kivoja juttuja, mutta hinnalla pilattuja suurin osa. Ostin vain suklaisen Sherlock-kunniamitalin, joka on muuten vielä syömättä.

Tuo Baker Streetin metroasema oli kyllä kiva, kun siellä oli esimerkiksi Sherlock-kaakelointia ja -tauluja. Tuollaiset pikkuiset yksityiskohdat piristää!

Museon jälkeen yritettiin löytää HMV-ketjun kauppa ja mäkkäri, ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Taas uusi kausi Doctor Whota lähti mukaan, josta on muuten enää kolme jaksoa jäljellä! Yksin en vain millään saa niitä katsottua. Nyt kun kuitenkin on vapaata reilusti, yritän skarpata! :D Leffoja sun muita on vain niin tympeää katsoa yksin.

Ennen lähtöä vilkaistiin vielä Tower Bridgen valaistus. Oli hyvä. Kuvanlaatu ei.

Loppuloma vietettiin jälleen melko tiiviisti ruudun äärellä. Nyt isäntäperheenikin oli kotona, joten olkkarin telkun edessä majoittuminen vaihtui minun pikkuruiseen huoneeseen pakkautumiseen ja läppärin ruutuun tyytymiseen. Pelattiin myös korttia perheen lasten kanssa ja syötiin aina päivälliset olkkarissa porukalla, joten ei me sentään pelkkää keskenään nyhväämistä harrastettu.

Olen kyllä onnekas, kun sain tällaisen normaalin brittiperheen, joka antoi kaverini asustaa täällä kattonsa alla. Se ei ole tietenkään aupparoidessa ymmärrättevästi itsestäänselvyys, mutta onneksi luottoa minuun ja kaveriini löytyi. Aikaisin perjantaiaamuna kaverini lähti lentäen kohti Suomea. *niisk*

Mitä reissusta jäi käteen?

Aiemmin mainittu suklaamitalihan se siinä.

Tuliaiset ei edes ole tässä kuvassa...

Ja vastaus kysymykseen: ei ainakaan rahaa.

Neiti J, kiitos mahtavasta pääsiäislomasta!

Iitu

Loman jälkeen... lomalle!

Hello ja hyvää mennyttä pääsiäistä! Täällä loma alkoi reilu viikko sitten torstaina näin virallisesti. Kaveri tuli Suomesta keskiviikkona eli siis 27.3. ja lähti takaisin viime perjantaina. Nyyh! Yhdeksän päivää laatuaikaa ehdittiin siis yhdessä viettää.

Isäntäperheeni suuntasi kohti etelärannikkoa, joten saimme koko talon itsellemme. Raahasimme kaverini sängyn television eteen ja käytimme hävyttömän monta tuntia istuskellen, mussutellen ja elokuvia ja tv-sarjoja katsoen. Tavoitteena (ainakin minulla) oli syödä pääsiäisen kunniaksi sellainen valtava suklaamuna, joita täällä myydään, mutta päädyimme ostamaan valtavan suklaapupun! Ja aika suuren valkosuklaamunan.

Katkarapu-curry-keittoa, sipsejä, porkkanaa, kurkkua, dippejä...

...ja nämä komeudet! Ei me noita sentään yhdessä illassa tuhottu.

Torstaina käytiin myös käveleskelemässä ympäri kyliä. Ilta ja yö meni Doctor Whon ja Dexterin parissa. Perjantai lähti laiskasti käyntiin, mutta puoli neljäksi raahauduimme elokuvateatterille ja kävimme katsomassa The Hostin (suomeksi Vieras). Leffa oli ihan jees, kirjaa en ole lukenut. Onneksi kaveri osasi valaista kirjan ja elokuvan eroista sekä paikata joitain aukkoja tuon elokuvan juonessa. Eniten kuitenkin ärsytti meidän takana istuneet, kälättävät espanjalaiset. Miksi ei voi istua hiljaa edes niissä herkimmissä elokuvan kohdissa? Mur.

Lauantaina kävimme päiväreissun Cambridgessä. Missään turistikohteissa emme käyneet, vaan pyörimme ostoskeskuksessa ja sen ympäristössä kaupoissa. Viimein löysimme myös Mäkkärin! Melkein kolme kuukautta ilman Hesen ja Mäkkärin hamppareita alkoi jo tuntua :D Kaiken lisäksi olin aiemmin ottanut eräästä sanomalehdestä pari alennuskuponkia talteen, joten Big Mac -ateria maksoi suunnilleen kaksi ja puoli puntaa. Hehee.

Illalla (pe tai la) kaveri sivisti minua kulttuurillisessa mielessä katsomalla kanssani Aarreplaneetan ja Mean Girlsin, sillä niitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Molemmat oli tosi kivoja leffoja! :D En oikeastaan keksi mitään pahaa sanottavaa niistä. Katsottiin myös joku ilta Paholainen pukeutuu Pradaan, mikä sekin oli katsottava. En tiedä miksi en lähes koskaan katso elokuvia yksin. Kai se on vain tylsää?

Sunnuntaina menimme käveleskelemään ns. rikkaiden ihmisten alueelle. Se on tässä lähellä, alle kilometrin päässä.

Taas noita town house -tyyppisiä taloja. Ne on kivoja!

Kummia puita! Saas nähä millasia noista tulee, kun kukkiminen alkaa.

Maanantaina meitä kutsui Lontoo, jossa tarkoitus oli olla torstaihin asti. Aprillipäivänä suuntasimme Warner Bros. studion Harry Potter -kierrokselle, jonka olimme etukäteen varanneet. Siellä oli tosi, tosi paljon nähtävää! Tykkäsin kyllä. Kierroksen hinta oli noin 27 puntaa ja siihen vielä päälle reilu kymppi junalla ja bussilla matkustamisesta, eli ei se ihan ilmaista huvia ollut, mutta kyllä tuon summan siitä hampaita kiristelemättä maksoi. Tällä kertaa siis kamerakin oli Lontoossa jopa mukana, joten niitä kuuluisia kuviakin olisi nyt tässä!

Istuttiin kaksikerroksisen bussin yläosassa siinä etupenkeillä. Whee!

Kuuluisa komero portaiden alla.

Tuonne ei ikävä kyllä päässyt lepäilemään tai mitään, mutta kaikki hienot yksityiskohdat näkyi tuolta metrin päästäkin. Tosi siistiä, miten tuo lavaste on niin... oikea.

Kuvia tuolta kierrokselta minulla on reilusti, mutta voisin tähän laittaa minun mielestä parhaimmat. Jos haluatte, voin tehdä pidemmän postauksen tuosta reissusta!

Dobby :(

Viistokuja! Tämä oli rakennettu/tuotu lavasteina sinne tosi isona.

Tylypahkan ja sen lähialueiden pienoismalli, joka sekin on tosi iso.

Weaslyjen Kotikolo. Tuo näytti todellakin ihanan kodikkaalta.

Näitä pienoismalleja ja muuta suunnitelupuolen juttua tuolla oli paljon. Tykkäsin!

Koko maanantai meni siis oikeastaan tuolla ja sinne ja sieltä matkatessa. Yöpymiseen päätettiin kokeilla tällä kertaa sohvasurffausta! Netissä on siis sivu (couchsurfing.org), jonka kautta paikalliset tarjoavat matkailijoille sohvaansa tai jotain muuta nukkumisalustaa ilmaiseksi. Tuo on aivan luotettavaa puuhaa varsinkin, jos etsii majoittajan, jolla on nettisivulla reilusti kavereita ja aiempien majoittujien palautteita! Nukkumispaikan saa aika varmasti, jos omaa profiiliaan viilaa ja yrittää tutustua sivun ihmiseen, jotta saa vakuutettua majoittajat siitä, että olet todellinen ja luotettava ihminen.

Me majoituimme melkein nelikymppisen, alunperin pakistanilaisen miehen luona. Ei hätää, äiti, hänellä oli jo vaimo ja lapsia :D Olisi varmasti ollut hauskempaa yöpyä suunnileen oman ikäisen tyypin luona, mutta kyllä tuosta siinä mielessä hyvä mieli jäi, ettei rahaa kulunut kuin metrolippuun - majoittajamme ei asunut lähellä keskustaa. Ongelmiakaan ei kyllä ollut.

Tiistaina vierailimme parissa paikassa, joissa suunnittelimme käyvämme - Doctor Who -kauppa, King's Cross, Big Ben, HMV - ja näimme sukulaisiani. Sielläkin ollaan kuulemma blogia luettu, joten vielä isot kiitokset ruoasta ja lipuista Westminster Abbey -kirkkoon! :) Jos joku muu tätä lukeva on tulossa Lontooseen tai muualle Britanniaan, niin saa ilmotella!

Aluksi aamulla siis ostettiin päivän metroliput, eli siis loputon määrä matkoja yhdelle päivälle. Se maksoi 8 puntaa, mikä on aika hyvä hinta siinä mielessä, että ilman Oyster-korttia yhden matkan hinta on 4,5 puntaa. Käytettiinkin metroa varmasti ainakin kymmenen kertaa.

Tuo metroilu oli yllättävän helppo oppia! Maalaistollosta metromestariksi yhdessä päivässä.

Ensin mentiin sieltä meidän majapaikasta King's Crossille. Ylhäältä näkeekin, että mikä siinä juna-asemassa kiinnostaa. Potteria siis taas.

Tuon laiturin lähellä oli Harry Potter -krääsäkauppa. Vaikka sieltä kierrokselta osteltiinkin jo esimerkiksi tyyriit suklaasammakot, niin Joka maun rakeet jäi silloin vielä ostamatta. Tuosta kaupasta niitä löytyi hieman vaatimattomammasta pakkauksesta, mutta samalla myös vaatimattomampaan hintaan. Mutta HYI! Miten pahalta mädän kananmunan makuinen rae voikaan maistua... Tuolla laatikossa odottaisi vielä ainakin räältä maistuva yksilö, mutta ei vain pysty. Voin kyllä sillä kehuskella, että sentään söin tuon oman rakeeni, toisin kuin nössö kaverini, joka sylki sen pois :P :D

Dalekhan se siinä. Tuo oli sellainen iso.

Tämä kuva on kaupan näyteikkunasta. Heijastuksessa taidankin olla minä itse :D

Tuo kauppa sijaitsi aika kaukana keskustasta, itä-Lontoossa. Muutkin ihmiset oli kuitenkin kaupan löytäny, vaikka luulisi, että tuollaiselle olisi ydinkeskustassakin kysyntää. Ostin sieltä pari pientä avaimenperää, en mitään sen isompaa.

Tämä postaus alkaa paisua kuin pullataikina, joten voisin tehdä tähän toisen osan! Lupaan kirjoitella sen alkuviikosta! :)

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee... Kysyin perheen äidiltä joku aika sitten, että milloin pojalla alkaa taas koulu, ja vastaukseksi sain tiistain. Tänään aamulla tuo äiti kysyi minulta, luulinko, että koulut alkaisivat nyt ensi viikon tiistaina, kun asiahan on niin, että... lomaa onkin vielä reilu viikko! Hurjaa. Koululaisilla on kyllä pitkät pääsiäislomat täällä. Siivoilua, vapaaehtoistelua ja sellaista minulla on kyllä tälläkin viikolla, mutta koulun puuttuminen mahdollistaa pitkään nukkumisen. Ah...

Iitu

Olen elossa!

Moi moi Suomeen tai siis suomalaisille! :) Pahoittelut taas tekstien ja kuvien puutteesta täällä blogissa - yritän kirjoittaa enemmän taas tulevaisuudessa. Blogin laskurista näen, että tällä sivuilla käydään päivittäin katsomassa, onko mitään uutta tullut. Se lämmittää sisintäni, mutta samalla harmittaa, kun mitään tarjottavaa ei ole.

Sellaista ihmeteltävää on nykyään vähemmän, kun maa ja lähiseutu alkavat tulla koko ajan tutummaksi, ja rutiini vie tilaa seikkailuilta. Ensimmäiset viikot olivat tietysti täynnä monia ihmetyksen aiheita normaalissa elämässä, kuten vaikkapa paikalliset hanat, liikennevalot ja talot. Nyt ajan kanssa uutta huomaa vähemmän, joten kirjoitettavaakaan ei tunnu löytyvän.

Oikeasti kyseessä on kuitenkin lähinnä allekirjoittaneen laiskuus :D Yllättäviä asioita ja mukavia kohtaamisia kyllä siis mahtuu edelleen arkeenkin! Kerään tähän tapahtumia, ajatuksia ja muita huomioita viimeiseltä kahdelta viikolta.

1. Synttärit!
Aloitetaan tällä kertaa itsekkäästi. En ole enää teini. Kaikki teiniys vain hävisi minusta keskiviikon ja torstain välisenä yönä, eheh. Isäntäperheelle kerroin syntymäpäivästäni pari viikkoa sitten, enkä oikein osannut odottaa mitään sen kummempaa lahjaa. Enhän minä tarvi! Jo keskiviikkona syötiin päivällinen ihan pöydän ääressä vähän juhlallisemmin, koska perheen äidillä oli iltavuoro minun syntymäpäivänä. Sellainen muistaminen on minusta mukavaa - syödään hyvin ja vietetään muutenkin aikaa yhdessä.

Ruoan jälkeen poika kysyi, että haluaisinko pelata DS:llä hänen kanssaan. Tarviiko vastausta edes oikeastaan miettiä? Sitähän se minäkin, ja sen tämä perhe tietää. Pelaaminen oli nimittäin harhautus, jonka avulla minut saatiin pysymään pois keittiöstä. Pian ympärilläni oli kummallisen hiljaista ja perheen äiti virnuili.

Haaaappy Birthday to youuuuu-

Perheen tyttö kantoi keittiöstä tarjottimen täydeltä kuppikakkuja, joiden päällä oli 20 kynttilää. Ihanaaaaa. Ja ei se siihen jäänyt. Sain tietysti kortin. Dear Iida, Happy Birthday. Jotenkin koskettavaa, kun tuollaisen saa toisella kielellä. Olen dear Iida! Silmäthän siinä kostui.

Lisäksi sain kukkia (liljoja) ja lahjakortin kirjakauppaan. Juuri kyllä tuskailin, että haluaisin ostaa lisää kirjoja, mutta niitä ei välttämättä viitsisi kantaa takaisin Suomeen. No, pakkohan se on kohtaloa uskoa, ja ostaa niitä kirjoja!

Myös tuolla työpaikalla, eli siellä vapaaehtoistyössä muistetiin minua. Aamulla kerroin minun lempimummolle siellä, että minulla on synttärit. Mummo sitten juoruili paikan johtajalle (pirun työkaverit :D), joka kävi ostamassa kakun. Yhtäkkiä taas kaikki hiljenevät, laulu alkaa ja minut yllätetään. Kivaa kyllä kieltämättä!

Kiitos myös teiltä tulleille onnitteluille ja lahjoille! On koskettavaa, miten paljon jaksatte minun vuoksi nähdä vaivaa. Tuntuu oikeasti siltä, että minusta välitetään. *niisk* KIITOS!

2.Belgialainen tyttö työpaikalla
Okei, muihin aiheisiin! Tämän viikon tuolla hyväntekeväisyyspuodissa oli 14-vuotias tyttö Belgiasta. Hän oli siis viikon vaihdossa brittiläisessä perheessä, josta aiemmin oli tyttö hänen perheessään.

Siellä puodissa on jo nyt aika paljon vapaaehtoisia, joten tekemistä ei aina ole. Huomasi helposti, että tyttö halusi kovasti jotain tekemistä, ja kyseli monesti johtajalta, että mitä hän voisi tehdä seuraavaksi. Minäkin aloitin aika vasta, joten tunne oli tuttu - ei haluttaisi seisoa hölmönä paikallaan, mutta kun tekemistä ei ole tai sitä ei keksi! Se olo on tosi tympeä.

Aloin sitten juttelemaan tytön kanssa enemmän, kyselemään hänen ajastaan täällä ja sen sellaista. Pyysin häntä myös availemaan uusia lahjoituksia ja muuta sellaista minun kanssa. Toisen auttamisesta tuli tosi hyvä mieli!

On raivostuttavaa välillä kuunnella työkavereiden avautumista muista eli siis selän takana puhumista. Pari naista jutteli siitä, miten tuo tyttö ei osaa puhua englantia ja muuta sellaista. Huoh. Osaa puhua! Jutelkaa hänelle!

Torstaina kun minun päivä oli pulkassa, tajusin, etten todennäköisesti tapaa tuota tyttöä enää koskaan. Totesin sen sitten hänelle ja toivotin todella hyvää jatkoa elämälle! Tyttö sitten nousi tuolilta, jolla oli istumassa ja halasi minua :') Ilmeisesti osasin olla avuksi ja seuraksi.

3. Elokuvissa
Kävin viikko sitten lauantaina taas yksin leffassa. Pakkohan se oli, kun huomasin, että launtaiaamuna pyörii lasten animaatioita PUNNALLA! Ei paha, ei! Rise of the Guardiansin, eli Viisi legendaa kävin katsomassa, kun sitä on kehuttu, enkä ole aiemmin sitä nähnyt. Oli kyllä hieno kokemus katsoa tuo elokuva, vaikka siinä paljon puutteita olikin. Hiomaton timantti se oikeastaan oli, joten suosittelen kyllä.

Lippua ostaessa myyjä kysyi ihmeissään, että yksikö lippu vain. No, joo, ei kai haittaa? :D Sali olikin täynnä lapsia vanhempineen, muita teini-ikäisiä (viikko sitten olin vielä!) ei ollut paikalla. Tunsin vähän huonoa omaatuntoa, koska ikään kuin hyväksikäytin halpaa hintaa, kun yksin vain menin katsomaan elokuvaa. Yh, miksi olen niin... suomalainen? En kuitenkaan vienyt keneltäkään paikkaa tai mitään, koska sali ei ollut läheskään täynnä.

Tänä viikonloppuna lasten elokuvina pyörisivät Itse ilkimys ja Rio, jonka olen nähnyt. Viikonloppuna lapsille siis esitetään jo "vanhojakin" leffoja. Itse ilkimyksen haluaisin nähdä, mutta se meni jo. Aamulla ei huvittanut lähteä tarpomaan märkään lumisateeseen, eikä kyllä kellokaan ollut herättämässä. Ehkä taas ensi viikonloppuna voisin mennä, kun kerran kaverikin on täällä? ;)

4. Loma!
Kaverista päästäänkin lomaan! Ensi viikon keskiviikko taitaa olla lasten viimeinen koulupäivä ennen viikon pääsiäislomaa, joten minulla on vapaata! Ei tämä työ sinällään työltä tunnu, mutta innolla kyllä odotan jo tulevaa viikkoa ja tutun, ihanan ihmisen tapaamista! Saan viimein jakaa tämän minun kokemuksen täällä paikan päällä ja esitellä kaupunkia ja kaikkea. Mahtavaa! Ehkä Lontookin tarttuu tällä kertaa kuvina kameraan? :)

Minulla oli lapulla ylhäällä kymmenen kohtaa, joista kirjoitella, mutta tästä tulisi aikamoinen kilometripostaus siinä tapauksessa. Voisin siis laajentaa esimerkiksi tulevaisuushöpinän omaksi tekstikseen, ja kirjoitella vaikka vähän useammin.

Minä voin todella hyvin täällä edelleenkin! Iloisuus ei ole kadonnut mihinkään, vaikka iso ikävä teitä alkaa olla,

Iitu

Lontoo, Cambridge, Lontoo, Cambridge, Lontoo...

Heipsun! Taas on yksi viikko takana ja seuraava edessä ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Viime viikolla ainakin kalenterin mukaan on tullut tehtyä vaikka mitä, mutta seuraava näyttää tyhjältä. Huomenna kuitenkin taas vapaaehtoistyöskentely kutsuu!

Kuten tännekin kirjoitin, suunnittelin lauantaille shoppailureissua Lontooseen. No, sitten ajattelin, että Cambridge olisi myös mukava käydä katsastamassa. Junalippu sinne on viisi puntaa halvempi, etäisyydet ovat lyhyempiä ja samat kaupat sieltäkin suunnilleen löytää. Vanhemmille sanoin viikolla, että menen varmaan sittenkin Cambridgeen enkä Lontooseen.

Sitten katsoin säätiedotusta: sadetta Cambridgeen, Lontooseen jopa auringon paistessa. Hmm. Lontoo siis kutsuu! Perjantaina Skypessä kerroin Haisulille (:D), mihin kaikkiin kauppoihin ajattelen lauantaina pääkaupungissa suunnata. Esimerkiksi & Other Stories, "H&M:n luksusmerkki", avasi liikkeen Lontoossa viime torstaina.

Ennen pään tyynyn painamista vilkaisin vielä säätiedotuksen. Jos kuitenkin tuo yliopistokaupunki olisi parempi, kun jalkojen lihaksetkin tuntuu vähän kipeiltä kymmenen kilometrin kävelyyn... Cambridge - koko päivälle sadetta. Höh.

Perjantaiaamuna ei enää hirveästi huvittanut lähteä Lontooseen tuolla yllämainittujen syiden takia. Vielä kerran säätiedotuksen vilkaisu: ei sadetta Cambridgeen! Whiiii! Sinne siis! Junaan astuminen ihan ex temporee -tyyliin on täällä kuitenkin helppoa. Lippuja ei tarvitse hankkia etukäteen ja edestakaisella lipulla saa mennä ihan mihin tahansa ruuhka-ajan ulkopuoliseen junaan.

Kotikaupungin juna-asemalta!

Haisulille myös Skypessä väitin, että en jaksa ottaa kameraa mukaan. Höpönhöpön! En kyllä loppujen lopuksi mahdottomasti kuvaillut, mutta muutaman ihan kelpo otoksen sain tallennettua. Ihmeellisesti minulla on viime aikoina päätä särkenyt, mikä ei siis todellakaan ole tavallista minulle. Tällä kertaa siis kaupungilla pyöriminen tuntui hieman turhauttavalta, kun olo ei ollut ihan parhain.

Tuo rakennus oli ensimmäisiä asioita, joita kyseisestä kaupungista näin; aivan kuin suoraan Oulusta tai mistä tahansa suomalaiskaupungista. Tylsää. No, pikkuinen kävelymatka kohti keskustaa toi esiin kyllä niitä hienompiakin pytinkejä:

Ei hyvä ihme, katsokaa nyt tuota rakennuksen kokoa verrattuna noihin pikkuisiin immeisiin! Vau. Minulla ei ole kyllä hajuakaan, että mitä tuolta sisältää löytyy, mutta risteistä päätellen se on kirkko (osaan päätellä!). Olin nimittäin aika huono turisti lauantaina, enkä jaksanut perehtyä oikein mihinkään. Yhteen ilmaiseen museoon astelin sisään, mutta käännyin oikeastaan heti takaisin. Ei vain jaksa.

En tiedä mikä siinä on, mutta minulla ei perusturisteilu kiinnostaa melkein tippaakaan. Tunnen pikkuisen huonoa omaatuntoa siitä - kaikki varmasti olettavat, että kotiin tuomisina on paljon kuvia minusta kaikkien tunnettujen rakennusten vierellä. Mutta kun minä nautin ihan vain tästä normaalista arjesta täällä. Kai se on tärkeintä, että itse viihtyy?

Tummia pilviä taivaalla, mutta ei vain satanut! :)

 Nuo rakennukset olivat lähellä yliopistoa ainakin tästä laatasta päätellen:

Tosiaan, yliopistohaunkin tein välittömästi haun auettua viime maanantain! Ja koti-Suomeen tietysti siis.

Kovin paljoa en kaupunkiin tutustunut, mutta näin alkutunnelmien perusteella tykkään Lontoosta enemmän. Ne kaikki mielettömät rakennukset... Se tunnelma Lontoon keskustassa on jotenkin taianomainen. Äh, pakko päästä sinne taas takaisin!

Viikonlopun reissun tavoitteena oli siis löytää kengät ja hieman keveämpi takki tai muu pitkähiainen. Kenkiä kokeilin monessa liikkeessä, mutta mitään kovin kivaa ei löytynyt. Joissain paikoissa ei myöskään löytynyt minun kokoa (6½ täällä päin). Onneksi taas tänään on satanut lunta, niin kumppareilla ja maihareilla löntystelee mielellään >:)

Wallikselta löysin sellaisen jakkumaisen paidan, joka täyttää hyvin tuon takkikriteerin. Tykkään! Oikeasti rakastan vaatekauppoja täällä, kun niistä löytää aika paljon minun tyylisiä vaatteita. Topshop on ehkä lemppari näistä. Ostin sieltäkin jotain...

Koko sensuroitu :D Ei kuulu teille!!!

Muumialkkarit! Siis aivan 100% virallinen Muumituote! Vähän tuntui mukavan kotoisalta törmätä noihin! Muumeihin törmää kyllä aina siellä täällä Briteissäkin, mutta en muista edes Suomessa nähneeni alkkareita.

Iitu

Ps. Silloin viime viikon helteillä juttelin perheen pojan kanssa uimisesta, kun ainakin minulla oli sen verran kuuma.

Minä: Osaatko uida?
Poika: En. Vain kellukkeilla.
Minä: Höh. Onko tässä lähellä järveä tai lampea, jossa voisi uida tai harjoitella uimista?
Poika: Täälläpäin uidaan altaissa. Tiedäthän, sellaisessa niin kuin esimerkiksi uimahallissa.
Minä: Juu juu.

Hah, minulla ainakin nauratti tuo :D Poika piti minua jotenkin hölmönä, kun yritin selittää luonnonvesissä uimisesta...