Pääsiäisloma, osa 2

Jatketaan juttuilua siis!

Tämä kuva vielä Dalekin kyljestä The Who Shopista.

Doctor Who -kaupasta siirryttiin Upton Parkin metroasemalle, jolla ajeltiin keskustaan ja käveltiin pikkuinen matka Trafalgar Squarelle. Siellä tavattiin minun sukulaisia St. Martinin kirkon kahvilassa/ravintolassa. Vähän siellä oli kaikkea ihania sapuskoja... Om nom. Se oli myös kai aika suosittu paikka, koska se oli niin täynnä.

Todella ei-havainnollistava kuva kirkosta. Anteeksi, googlettakaa :D

Siinä Trafalgar Square. Tuossa oikealla on ilmainen museo, jossa kävin ekalla Lontoon reissulla.

Ja kuten kuvista näkyy, ilma oli todella kaunis! Sen ajan, kun kaveri oli täällä, säät oli aika kylmiä ajankohtaan nähden - isäntäperheeni kertoi, että viime vuonna pääsiäisenä he söivät jäätelöä rannalla ja uivat. Siihen nähden ymmärrän, miksi britit jaksaa valittaa tuosta säästä. Nyt taas lämpenee, ja eilen kävin huppari päällä kaupassa! Wuhuu!

Omg, kaksikerroksinen, punainen Hobitti-bussi :D Tai siis Hobitti-mainoksella varustettu bussi... Eilen muuten tuo ilmestyi DVD:llä ja täältä sen saisi ostettua heti kymmenellä punnalla, mutta ehkä ostan sen sitten vasta Suomesta. Riippuu vähän siitä, että miten niissä on extroja!

Sori taas kuvan "laadusta", tuosta meni koko ajan busseja edestä, niin piti olla nopsa :D

Minä pelokas pihi en ole käynyt ainakaan vielä teatterissa Lontoossa, mutta tuo Macbeth kyllä kiinnostaisi. Ihan vain pelkästään siksi, että pääosassa on James McAvoy, sillä minulla ei ole hajuakaan, mistä Macbeth kertoo. Kaveri sitä kyllä yritti selittää, mutta en enää muista :D Sen sentään tiedän, että Shakespearen näytelmä se on! Joka tapauksessa tuo koko homma on myyty loppuun varmaan valovuosi sitten joo valovuotta ei käytetä ajan mittaamiseen. Lupaan yrittää käydä katsomassa jonkun teatteriesityksen!

Siinä on London Eye! Tuolla ei käyty pyörimässä ja tämä kuvakin on ilmeisesti otettu aika kaukaa. Ei siis tämän lähempää tuota ihasteltu. Seuraavaksi eteen ilmestyi...

Enpäs kerro teille tämän rakennuksen nimeä, hähää :D

Harmi, kun en tuota saanut kokonaan mahdutettua tähän kuvaan. En ole todellakaan mikään hyvä valokuvaaja. Tämä kamera oli kuitenkin todella nappi ostos! Kuvan alkuperäisessä koossa pystyn zoomaamaan tuohon kellotaulun alla olevaan tekstiin ja lukemaan sen, wouuuu.

Tuossa on Westminster Abbey. Se oli aivan valtava! Sisällekin poikkeuksellisesti kaverin kanssa mentiin, kun minun sukulaiset sponsoroi (kiitos taas!). Siellä ei tosin saanut ottaa kuvia, joten googlettakaas, jos kiinnostaa :D William ja Kate vihittiin tuolla, joten jos joku teistä lukijoista on häähullu, niin olette kirkon sisukset jo nähneet.

Mieletöntä, miten ihmiset rakentaa ja saa aikaan kaikenlaista noin yksityiskohtaista, valtavaa ja kaunista. Wikipediasta äkkiä vilkastuna opin, että tuota on rakennettu ainakin kolmesataa vuotta. Miten joku jaksaa suunnitella rakennuksia, joiden valmistumista ei ehdi nähdä elinaikanaan? Ehkä tässä on syy, miksi itse en ole mikään suurnainen :D Ei kärsivällisyys riitä mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Kunhan hetkessä on hyvä olla, se riittää paremmin kuin hyvin.

Kuva samasta paikasta vähän kauempaa.

No niin, hienoista filosofisista pohdinnoista eteenpäin! Westminsterin jälkeen tiemme sukulaisteni kanssa erosivat, sillä minä ja kaverini halusimme ehtiä käymään Sherlock-museossa ennen kuin se sulkeutuisi. Museo sijaitsee tietenkin...

Metropysäkiltä tää.

Whee! Tuonne saatiin jonottaa melko pitkään, ei kuitenkaan mitään hulluja aikoja. Käynti maksoi 8 puntaa yhdeltä, mutta muistaakseni etukäteen varattuna se saattoi olla halvempi.

Voin jo sanoa, että tuo museo oli vähän pettymys. Tuo rakennus on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi, eli sieltä löytyi kaikenlaista ihmeteltävää piipuista puukkoihin ja pyssyihin. Muutamia vahanukkejakin eri hahmoista löytyi ylimmästä kerroksesta. Niitä siellä sitten katseltiin. Niin.

Ongelma oli, että siellä melkein pelkästään katseltiin. Olihan siellä hienoja yksityiskohtia ja ihan mukavasti nähtävää, mutta 8 puntaa tuntuu liian kalliilta. Tuon ylläolevan tekstin kaltaisia infolappuja olisi saanut olla reilusti enemmän. Ei tuolta juuri mitään tietohippusia tarttunut mukaan. Muutama työntekijä siellä oli; en tiedä olisiko heiltä voinut kysellä. Ja mistä sitä tietää, mitä kysyä? Haluaisin vain kuulla enemmän tuosta paikasta ja eri huoneista jne. Voin taas myöntää sivistyksen puutteeni, kun en alkuperäisiä Sherlock-kirjoja ole lukenut. Hups. No, en minä kuitenkaan kuvitellut, että tuo paikka olisi sille ihanalle BBC:n Uudelle Sherlockille pyhitetty :D

Tuon museon kyljessä oli tietenkin Sherlock-krääsäkauppa. Siellä oli ihan kivoja juttuja, mutta hinnalla pilattuja suurin osa. Ostin vain suklaisen Sherlock-kunniamitalin, joka on muuten vielä syömättä.

Tuo Baker Streetin metroasema oli kyllä kiva, kun siellä oli esimerkiksi Sherlock-kaakelointia ja -tauluja. Tuollaiset pikkuiset yksityiskohdat piristää!

Museon jälkeen yritettiin löytää HMV-ketjun kauppa ja mäkkäri, ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Taas uusi kausi Doctor Whota lähti mukaan, josta on muuten enää kolme jaksoa jäljellä! Yksin en vain millään saa niitä katsottua. Nyt kun kuitenkin on vapaata reilusti, yritän skarpata! :D Leffoja sun muita on vain niin tympeää katsoa yksin.

Ennen lähtöä vilkaistiin vielä Tower Bridgen valaistus. Oli hyvä. Kuvanlaatu ei.

Loppuloma vietettiin jälleen melko tiiviisti ruudun äärellä. Nyt isäntäperheenikin oli kotona, joten olkkarin telkun edessä majoittuminen vaihtui minun pikkuruiseen huoneeseen pakkautumiseen ja läppärin ruutuun tyytymiseen. Pelattiin myös korttia perheen lasten kanssa ja syötiin aina päivälliset olkkarissa porukalla, joten ei me sentään pelkkää keskenään nyhväämistä harrastettu.

Olen kyllä onnekas, kun sain tällaisen normaalin brittiperheen, joka antoi kaverini asustaa täällä kattonsa alla. Se ei ole tietenkään aupparoidessa ymmärrättevästi itsestäänselvyys, mutta onneksi luottoa minuun ja kaveriini löytyi. Aikaisin perjantaiaamuna kaverini lähti lentäen kohti Suomea. *niisk*

Mitä reissusta jäi käteen?

Aiemmin mainittu suklaamitalihan se siinä.

Tuliaiset ei edes ole tässä kuvassa...

Ja vastaus kysymykseen: ei ainakaan rahaa.

Neiti J, kiitos mahtavasta pääsiäislomasta!

Iitu

Loman jälkeen... lomalle!

Hello ja hyvää mennyttä pääsiäistä! Täällä loma alkoi reilu viikko sitten torstaina näin virallisesti. Kaveri tuli Suomesta keskiviikkona eli siis 27.3. ja lähti takaisin viime perjantaina. Nyyh! Yhdeksän päivää laatuaikaa ehdittiin siis yhdessä viettää.

Isäntäperheeni suuntasi kohti etelärannikkoa, joten saimme koko talon itsellemme. Raahasimme kaverini sängyn television eteen ja käytimme hävyttömän monta tuntia istuskellen, mussutellen ja elokuvia ja tv-sarjoja katsoen. Tavoitteena (ainakin minulla) oli syödä pääsiäisen kunniaksi sellainen valtava suklaamuna, joita täällä myydään, mutta päädyimme ostamaan valtavan suklaapupun! Ja aika suuren valkosuklaamunan.

Katkarapu-curry-keittoa, sipsejä, porkkanaa, kurkkua, dippejä...

...ja nämä komeudet! Ei me noita sentään yhdessä illassa tuhottu.

Torstaina käytiin myös käveleskelemässä ympäri kyliä. Ilta ja yö meni Doctor Whon ja Dexterin parissa. Perjantai lähti laiskasti käyntiin, mutta puoli neljäksi raahauduimme elokuvateatterille ja kävimme katsomassa The Hostin (suomeksi Vieras). Leffa oli ihan jees, kirjaa en ole lukenut. Onneksi kaveri osasi valaista kirjan ja elokuvan eroista sekä paikata joitain aukkoja tuon elokuvan juonessa. Eniten kuitenkin ärsytti meidän takana istuneet, kälättävät espanjalaiset. Miksi ei voi istua hiljaa edes niissä herkimmissä elokuvan kohdissa? Mur.

Lauantaina kävimme päiväreissun Cambridgessä. Missään turistikohteissa emme käyneet, vaan pyörimme ostoskeskuksessa ja sen ympäristössä kaupoissa. Viimein löysimme myös Mäkkärin! Melkein kolme kuukautta ilman Hesen ja Mäkkärin hamppareita alkoi jo tuntua :D Kaiken lisäksi olin aiemmin ottanut eräästä sanomalehdestä pari alennuskuponkia talteen, joten Big Mac -ateria maksoi suunnilleen kaksi ja puoli puntaa. Hehee.

Illalla (pe tai la) kaveri sivisti minua kulttuurillisessa mielessä katsomalla kanssani Aarreplaneetan ja Mean Girlsin, sillä niitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Molemmat oli tosi kivoja leffoja! :D En oikeastaan keksi mitään pahaa sanottavaa niistä. Katsottiin myös joku ilta Paholainen pukeutuu Pradaan, mikä sekin oli katsottava. En tiedä miksi en lähes koskaan katso elokuvia yksin. Kai se on vain tylsää?

Sunnuntaina menimme käveleskelemään ns. rikkaiden ihmisten alueelle. Se on tässä lähellä, alle kilometrin päässä.

Taas noita town house -tyyppisiä taloja. Ne on kivoja!

Kummia puita! Saas nähä millasia noista tulee, kun kukkiminen alkaa.

Maanantaina meitä kutsui Lontoo, jossa tarkoitus oli olla torstaihin asti. Aprillipäivänä suuntasimme Warner Bros. studion Harry Potter -kierrokselle, jonka olimme etukäteen varanneet. Siellä oli tosi, tosi paljon nähtävää! Tykkäsin kyllä. Kierroksen hinta oli noin 27 puntaa ja siihen vielä päälle reilu kymppi junalla ja bussilla matkustamisesta, eli ei se ihan ilmaista huvia ollut, mutta kyllä tuon summan siitä hampaita kiristelemättä maksoi. Tällä kertaa siis kamerakin oli Lontoossa jopa mukana, joten niitä kuuluisia kuviakin olisi nyt tässä!

Istuttiin kaksikerroksisen bussin yläosassa siinä etupenkeillä. Whee!

Kuuluisa komero portaiden alla.

Tuonne ei ikävä kyllä päässyt lepäilemään tai mitään, mutta kaikki hienot yksityiskohdat näkyi tuolta metrin päästäkin. Tosi siistiä, miten tuo lavaste on niin... oikea.

Kuvia tuolta kierrokselta minulla on reilusti, mutta voisin tähän laittaa minun mielestä parhaimmat. Jos haluatte, voin tehdä pidemmän postauksen tuosta reissusta!

Dobby :(

Viistokuja! Tämä oli rakennettu/tuotu lavasteina sinne tosi isona.

Tylypahkan ja sen lähialueiden pienoismalli, joka sekin on tosi iso.

Weaslyjen Kotikolo. Tuo näytti todellakin ihanan kodikkaalta.

Näitä pienoismalleja ja muuta suunnitelupuolen juttua tuolla oli paljon. Tykkäsin!

Koko maanantai meni siis oikeastaan tuolla ja sinne ja sieltä matkatessa. Yöpymiseen päätettiin kokeilla tällä kertaa sohvasurffausta! Netissä on siis sivu (couchsurfing.org), jonka kautta paikalliset tarjoavat matkailijoille sohvaansa tai jotain muuta nukkumisalustaa ilmaiseksi. Tuo on aivan luotettavaa puuhaa varsinkin, jos etsii majoittajan, jolla on nettisivulla reilusti kavereita ja aiempien majoittujien palautteita! Nukkumispaikan saa aika varmasti, jos omaa profiiliaan viilaa ja yrittää tutustua sivun ihmiseen, jotta saa vakuutettua majoittajat siitä, että olet todellinen ja luotettava ihminen.

Me majoituimme melkein nelikymppisen, alunperin pakistanilaisen miehen luona. Ei hätää, äiti, hänellä oli jo vaimo ja lapsia :D Olisi varmasti ollut hauskempaa yöpyä suunnileen oman ikäisen tyypin luona, mutta kyllä tuosta siinä mielessä hyvä mieli jäi, ettei rahaa kulunut kuin metrolippuun - majoittajamme ei asunut lähellä keskustaa. Ongelmiakaan ei kyllä ollut.

Tiistaina vierailimme parissa paikassa, joissa suunnittelimme käyvämme - Doctor Who -kauppa, King's Cross, Big Ben, HMV - ja näimme sukulaisiani. Sielläkin ollaan kuulemma blogia luettu, joten vielä isot kiitokset ruoasta ja lipuista Westminster Abbey -kirkkoon! :) Jos joku muu tätä lukeva on tulossa Lontooseen tai muualle Britanniaan, niin saa ilmotella!

Aluksi aamulla siis ostettiin päivän metroliput, eli siis loputon määrä matkoja yhdelle päivälle. Se maksoi 8 puntaa, mikä on aika hyvä hinta siinä mielessä, että ilman Oyster-korttia yhden matkan hinta on 4,5 puntaa. Käytettiinkin metroa varmasti ainakin kymmenen kertaa.

Tuo metroilu oli yllättävän helppo oppia! Maalaistollosta metromestariksi yhdessä päivässä.

Ensin mentiin sieltä meidän majapaikasta King's Crossille. Ylhäältä näkeekin, että mikä siinä juna-asemassa kiinnostaa. Potteria siis taas.

Tuon laiturin lähellä oli Harry Potter -krääsäkauppa. Vaikka sieltä kierrokselta osteltiinkin jo esimerkiksi tyyriit suklaasammakot, niin Joka maun rakeet jäi silloin vielä ostamatta. Tuosta kaupasta niitä löytyi hieman vaatimattomammasta pakkauksesta, mutta samalla myös vaatimattomampaan hintaan. Mutta HYI! Miten pahalta mädän kananmunan makuinen rae voikaan maistua... Tuolla laatikossa odottaisi vielä ainakin räältä maistuva yksilö, mutta ei vain pysty. Voin kyllä sillä kehuskella, että sentään söin tuon oman rakeeni, toisin kuin nössö kaverini, joka sylki sen pois :P :D

Dalekhan se siinä. Tuo oli sellainen iso.

Tämä kuva on kaupan näyteikkunasta. Heijastuksessa taidankin olla minä itse :D

Tuo kauppa sijaitsi aika kaukana keskustasta, itä-Lontoossa. Muutkin ihmiset oli kuitenkin kaupan löytäny, vaikka luulisi, että tuollaiselle olisi ydinkeskustassakin kysyntää. Ostin sieltä pari pientä avaimenperää, en mitään sen isompaa.

Tämä postaus alkaa paisua kuin pullataikina, joten voisin tehdä tähän toisen osan! Lupaan kirjoitella sen alkuviikosta! :)

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee... Kysyin perheen äidiltä joku aika sitten, että milloin pojalla alkaa taas koulu, ja vastaukseksi sain tiistain. Tänään aamulla tuo äiti kysyi minulta, luulinko, että koulut alkaisivat nyt ensi viikon tiistaina, kun asiahan on niin, että... lomaa onkin vielä reilu viikko! Hurjaa. Koululaisilla on kyllä pitkät pääsiäislomat täällä. Siivoilua, vapaaehtoistelua ja sellaista minulla on kyllä tälläkin viikolla, mutta koulun puuttuminen mahdollistaa pitkään nukkumisen. Ah...

Iitu

Iitu ja lauantainen Lontoo

Tällä kertaa pääsette lukemaan minun lauantaista tällaisen hieman tarkemman kuvauksen.

07:45 – Herätys

Herätyskellon oli tarkoitus soida vartin yli kahdeksan, mutta jostain syystä aivot päättivätkin herättää aikaisemmin. Lauantain vastaisena yönä tuli valvottua aiottua pidempään (hehe), joten halusin varata nukkumiseen tarpeeksi aikaa. Pitäähän sitä virkeänä tutkia Lontoota! Nuppi kuitenkin päätti, että tärkeämpää on näyttää hyvältä ja lähteä matkaan hyvin ravittuna, joten aikaisemmin ylös sängystä siis :D

Aamupala oli aika upea: perjantaista intialaista take-awayta mikrotettuna, salaattia ja raejuustoa. Sen päälle (ei siis konkreettisesti) vielä rahka-jogurttisekoitusta mustikoiden kanssa. Aah. Koneelta vielä varmistin, ettei sadetta ole luvattu, jotta kameran kehtaisi ottaa mukaan.

Jes, ei sadetta! *Kääntää päätä ikkunaa kohti.* Oho, siellähän sataa lunta. Eli joo, ei vieläkään kuvia itse pääkaupungista, mutta onhan tässä vielä kuukausia... :P

09:06 – Reissuun!

Matka juna-asemalle kestää kävellen alle puoli tuntia. Asemalta ostin vielä mukaan otetun banaanin kaveriksi flapjack-patukan, eli suomennokseksi paras olisi varmaan välipalapatukka. Nettisanakirjoista vilkastuna käännös olisi pannukakku tai kaurakakku, mutta no, tällanen tapaus olisi siis kyseessä: http://www.channel4.com/media/images/Channel4/4Food/recipes/delicious/3102_3_A1.jpg

09:42 – Juna lähtee!

Tänä viikonloppuna junissa tai raiteilla ei ollut huoltoja tai sellaisia, joten koko matkan Liverpool Streetille sain istua junassa. Viime reissusta poiketen mukaan lähti mp3-soitin, joten fiilis kaikkia ihania lempibiisejä kuunnellessa oli mahtava. Maisemat vilkkuu ikkunasta, haikean iloinen biisi soi, olo on rauhallinen. Tuollaiset hetket ovat minun elämän suola.

10:17 – Liverpool Street

Käyskentelen hitaasti sovitulle tapaamispaikalle Mäkkärin eteen. Paikka on tuttu parin viikon takaa. Vaikka sää ei ole mitenkään mahtava (sellainen harmaan pilvinen ja aika kolea) näkymä on hieno: ilmassa leijuu pieniä, keveitä lumihiutaleita ja monenkirjava ihmismassa liikkuu eestaas.

Puolelta au pair –kaverini saapuu paikalle ja suuntaamme kohti merimieskirkkoa. Viime kerralla meillä ei ollut karttaa ja käveleskelimme vain sinne tänne, mutta nyt kun kerran päämääräkin oli, hain ilmaisen kartan asemarakennuksen infosta. Onneksi olin ottanut myös reitin varrella esiintyvien katujen nimet ylös lapulle etukäteen, koska kartta ei ihan riittänyt kattamaan koko aluetta.

Matkaa kuljettevana oli siis noin 4 kilometriä. Joku ei-niin-pihi varmasti kulkisi metrolla, mutta hei, silloin ei näkisi kaikkia kivoja katuja ja nähtävyyksiä! Nyt esimerkiksi ylitettiin Tower Bridge, kuljettiin aivan ihmereittejä Thamesin viertä (damn you, Google Maps! :D), nähtiin muumitalolaiva (ruotsalaisissakin on monia muumifaneja!) ja upeita rakennuksia. Sillan toisella puolella oli muuten melkein autioita, vain muutama ihminen siellä täällä. Kaikki tuntuivat pakkautuneen keskustaan, missä kyllä sielläkin oli minusta vähän ihmisiä. Joko koko Lontoo on lähtenyt maalle lomien takia tai sitten ilma oli liian kylmä briteille.

12:00 – Kokkikoulu alkaa

Päästiin perille ajoissa muutamasta minieksymisestä huolimatta. Karjalanpiirakoita leipomaan oli otettu vain neljä ihmistä, koska keittiö merimieskirkolla on sen verran pieni. Meitä oli siis paikalla viisi plus kokki, koska kaveriani en ollut ilmoittanut erikseen. Tehtiin siis kamuni kanssa yhteinen taikina, joten mitään ongelmia sen kanssa ei ollut.

Leipominen oli ihan hauskaa, ja karjalanpiirakat maistuivat niiiiiiiiiiin hyviltä! Ostin myös paikan Suomi-kaupasta kaksi patukkaa: Fazeria ja Sukulakua! Nomnom.

14:15 – Takaisin keskustaan

Tarkoituksena oli löytää joku aasialainen ruokapaikka matkan varrelta tai keskustasta, mutta ei vain napannut. Aina, kun sopivan näköinen paikka tuli vastaan, se oli suljettu. Ilmeisesti vain kaikki ketjuliikkeet pärjäävät, koska joka kadunkulmasta löytyi Mäkkäriä, Pret A Mangeria, Starbucksia ja EATia. Lopulta päädyimme yhteen juna-aseman monista kahviloista, nimeä en muista.

Söin aivan ihanan tumman leivän, joka oli täytetty avokadolla, korianterilla ja jollain majoneesilla. Sen jälkeen yritin kuoria ja syödä mukaani ottamani satsuman, mutta sormet kylmyydestä kohmeisina homma oli aika koomista. No, naurujen saattelemana kaikki tuli lopulta syötyä.

Syömisen jälkeen pyörimme juna-aseman kaupoissa, ja ostelimme illaksi mussutettavaa. Aivot narikkaan –lukemiseksi junaan valikoitui Cosmopolitan. Ja oi, Lushilla kokeilin testerikäsirasvoja kuiviin käsiin, oi oi oi, vielä yölläkin kädet tuoksuivat ihanilta. Pakko ensi kerralla ostaa omaksi joku niistä upeista purnukoista.

17:10 – Paluumatkalle

Junaan astuin melkein viimeisellä mahdollisella sekunnilla. Aika jännä juttu minulle, koska olen joka paikassa usein kymmenenkin minuuttia aikaisessa. Kaverilla oli illaksi lastenvahtimista, mutta parin viikon päästä pidetään kunnon pyjamabileet Doctor Whon ja herkkujen keskellä. Tosi mukava myös päästä esittelemään asuinseutuani jollekin tutulle. Saan vähän treeniä ennen pääsiäislomaa ja suomalaisen kaverin reissua tänne! :D

Mutta niin, junassa siis lueskelin Cosmoa ja matka oli ohi silmänräpäyksessä. Tällä kertaa koko isäntäperheeni oli sukuloimassa, joten matka takaisin kotiin täytyi tehdä yksin pimenevässä illassa astellen. Kello ei ollut edes kuutta, kun lähdin asemalta, joten mitään pelottavaa yksinäisyydessä ei sinällään ollut, vaikka tietenkin täytyi laittaa omalle ja host-äidille viestiä, kun perille ehjänä pääsin.

Loppuilta ja -yö menikin sitten koneella istuessa. Koska viimein pääsin viettämään laatuaikaa talon ainoana sieluna, kuuntelin musiikkia ilman kuulokkeita ja fiilistelin kaikkia mahdollisia uusia ja vanhoja lempibiisejä. Elämän pieniä iloja se sekin.

Iitu

Iitu sydän Lontoo

Eilen näin Lontoon ensimmäisen kerran omin silmin. On se vaan suurensuuri kaupunki. Pelko valtavasti ihmismassoista ja taskuvarkaista osoittautui turhaksi - kuulemma huonot säät saavat ihmiset pysymään kodeissaan. Huono sää oli tässä tapauksessa auringonpaistetta, pientä tuulta ja muutamia plusasteita. Minä tykkäsin.

Ja joo, näin Big Benin. Ja näin vaikka mitä muita mielettömän kauniita rakennuksia. Se upeiden rakennusten määrä on käsittämätön. Ensi kerralla otan kameran mukaan! Lontoo ja sinne/siellä kulkeminen on kuitenkin nyt tuttua, eli ensi kerralla minulla ei mene energiaa uusien tilanteiden stressaamiseen, jolloin voin keskittää huomioni kuvaamiseen ja kameraan. Varkaat varmasti huomaavat epävarman turistiraukan, joka on ihan eksyksissä. Eli nyt ette saa lainkaan kuvia, höpinöitä vain.

Aamulla lähdin matkaan yksin. Viikonloppuisin junia ja ratayhteyksiä korjaillaan usein, joten aloitin matkani lyhyellä, kymmenen minuutin junamatkalla ja jatkoin sitten bussilla. Matkaan meni aikaa alle puolitoista tuntia.

Bussissa kohtasin ensimmäisen epäkohteliaan britin. Viereeni istunut minkkiturkkimummo ei vastannut mitään (mulkaisua lukuunottamatta) minun pirteään tervehdykseeni. Ei sitten. Host-äiti sanoi, että mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua menee, sitä epäluuloisemmiksi ihmiset muuttuvat. Ja joo, kyllähän sen ymmärtää, mutta ehkä sitä voisi edes tervehtiä tai kysyä, että onko paikka vapaa?

Poikkeus vahvistaa säännön - edelleen lähes jokainen pieni kohtaaminen tuntuu mukavan ystävälliseltä. Linja-autosta poistuttaessa joku mukava nuori päästi minut puikkelehtimaan ennen häntä, vaikka en mitenkään edes yrittänyt tunkea tai olla lähtemässä. Ja kun eilen maksoin HMV-liikkeen (Suomenkin uutisissa ehkä on mainittu ketjun myynnin rajusta vähenemisestä) kassalla, komea miesmyyjä osoitti minua sormella, iski silmää ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

Päivän tärkein ja jännittävin kohtaaminen oli kuitenkin tällä saarella ensimmäisen kaverini kanssa. Netissä tutustuin ruotsalaiseen au pairiin, joka on aloittanut vain muutamaa päivää ennen minua au pairina, ja nyt kasvotusten tavattiin monien viestien jälkeen. Juttua ja naurua riitti koko ajan! Hän on aivan hämmästyttävän samanlainen kuin minä. Hänellä on vain veljiä, hän on samanikäinen, hänellä ei kiinnosta hankkia ajokorttia, hän tykkää samoista tv-sarjoista ja elokuvista, hänellä ei kiinnosta pyöriä yökerhoissa. Lähes jokainen asia, joka toisesta tulee ilmi, pätee myös toiseen.

Mitään spesiaalia emme Lontoossa tehneet tai käyneet katsomassa. Lähinnä vain käveleskelimme ympäriinsä, ja jos toinen halusi vilkaista jotain kauppaa tai rakennusta, käväisimme siellä. Meillä ei ollut lainkaan karttaa mukana, mikä minua kyllä hirvitti aluksi :D Tutkimme vain karttoja metropysäkkien lähimailla, ja päätimme suunnan silloin. Nyt jälkeen päin selvitellessäni reittiämme kaupungissa Google Mapsin avulla samalla kipeitä jalkoja ihmetellen, huomaan, että kävelimme päivän aikana ainakin 10 kilometriä. Vou.

JA SIELLÄ ON VAIKKA MITÄ NÄHTÄVÄÄ! Tällainen pieni pintaraapaisu jätti suuren nälän nähdä lisää kaikkea. Leijonakuningas-musikaali, Sherlock Holmes -museo, Madame Tussaudin vahamuseo, Lontoon eläintarha, Suomen merimieskirkko (ruisleipää!) ja vaikka mitä muuta. Kaverini kanssa käväisimme yhdessä BBC:n rakennuksista, ja sieltä nappasimme parit esitteet mukaan. Voisimme esimerkiksi varata ilmaiset paikat johonkin BBC:n ohjelmaan studioyleisöksi! AAAAA, kuulostaa niin jännältä! Lontoo, I'll be back!

Kotimatkalla pimeässä bussissa au pair -aikani alusta tutut vahvat onnen fiilikset tulivat taas voimakkaana takaisin. Sisällä rinnassa pulppuaa outo ilon ja kaihon sekoitus, joka alkaa itkettää. Se tunne on oikeastaan sanoinkuvaamaton.

Olen täysin samaa mieltä Martin Freemanin kanssa.
Iitu