Normiviikko

Nyt on jo ensimmäinen kokonainen viikko takana! Oli jo oikeastaan keskiviikkona, joten tämän au pairin arjesta kiinnostuneille tässä olisi normaalin arkipäiväni aikataulu:

07:00 -> 8:40
Herätys. Hyppään sängystä suoraan ylös, torkuttaminen vain harmittaisi, ja käyn herättämässä perheen pojan. Laitan ensin meille aamupalat ja syödään ne aina olkkarissa lastenohjelmia katsellen. iCarly on minun lemppari :D Animoitu Mr. Bean on myös ihan hauska edelleen. Kun ruoka on syöty, vaihdetaan vaatteet: poika laittaa kouluasun, minä arki- tai lenkkivaatteet. Nyt osaan solmia solmion, joten sen teen pojan puolesta. Sitten pakkaan eväät ja laitan ne pojan koulureppuun.

Pidän huolen siitä, että poika pesee hampaansa ja harjaa hiuksensa, ja jos aikaa jää, ruokimme kanin. Usein sitä aikaa ei jää melkein kahden tunnin valmistautumisajasta huolimatta, koska poika on melko hidas aamutoimissaan. Minulla on aina mennyt kouluaamuina valmistautumiseen n. 45 minuuttia, mutta jos riittävästi saa nukuttua (poika menee nukkumaan yhdeksän maissa), niin mikäs siinä TV:n ääressä herätessä. Lyhyelle koulumatkalle lähdetään yhdessä ja minä saan usein kunnian kantaa pojan repun.

Pojan koulun vieressä, kuten lähes kaikkialla lähiöissä, on näitä kylttejä.

9:00 -> 15:10
Omaa aikaa. Ainakin suunnilleen, siis. Pojan ollessa koulussa yleensä siivoilen, jos siivottavaa on, ja ruokin Thumperin, ellei sitä ehditty ruokkia. Joka aamu hoidan tiskit joko koneeseen tai pesen käsin, pyyhin keittiön tasot ja muutenkin siistin sen. Kerran viikossa on pölyjen pyyhkimistä ja imurointia, joten nekin hoidan tähän aikaan, varsinkin jos olen yksin. Minusta siivoaminen on tympeää, jos joku katsoo. Yksin on hauskaa kuunnella musiikkia, lauleskella jotain suomeksi ja muutenkin heilua, miten mielii.

Pojan (ja isän) rummut!

Kun kaikki tähdellinen on pois alta, voin tehdä, mitä haluan. Yleensä lähden kävelemään ympäriinsä kameran kanssa, soittelen pojan rumpuja, istun koneella (kuten nyt), luen kirjaa, menen keskustaan tai juoksen - ihan mitä vaan. Perheen aiempi au pair kävi kolmesti viikossa kielikurssilla, mutta minulle se olisi todennäköisesti vain rahanmenoa. Kielen ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

Löytö viimeisimmältä seikkailulta: kadunpätkällinen tardiksensinisiä ovia!

15:30 -> loppuilta
Haen pojan kotiin. Ensiksi vähän aikaa rentoutumista koulun jälkeen, sitten läksyt, sitten pelataan! Tai no, poika pelaa, minä yleensä luen jotain tai istun koneella olkkarissa. Jos vanhemmat tai heistä toinen on kotona, saatan mennä tässä vaiheessa juoksemaan tai muuten vain pihalle. Tänään on hieman spesiaalimpi päivä, koska perheen pojalla on judoharkat ja lähden mukaan katsomaan niitä.

Päivällinen syödään yhdessä, ja vanhemmat huolehtivat sen valmistamisesta. Joskus auttelen ruoanlaitossa, mutta en aina. Yleensä katan pöydän ja myöhemmin korjaan sen äidin kanssa samalla tiskikonetta tyhjentäen tai täyttäen. Ruoka syödään lähes aina pöydän ääressä, mutta toisinaan, esimerkiksi viime viikon pizzaperjantaina (tänään on on Take Away Chinese -perjantai!), söimme olkkarissa katsoen rentouttavaa "roskaviihdettä" (suora lainaus perheen äidiltä).

Normaalisti en juurikaan katso televisiota, mutta täällä elämä pyörii aika pitkälle olohuoneen ja television ympärillä, joten jotain tulee katseltua, kun olkkarissa vietän aikaa perheen kanssa. Tänään tulee minun oma lemppariohjelma näistä tähän asti näkemistäni, John Bishop's Only Joking. Monet ohjelman vitsit menee yli hilseen, mutta juontajan, eli Bishopin, aksentti on niin ihana, että ihan pakko jo sen takia on katsoa. Tai kuunnella. Hän on kotoisin Liverpoolista ja sen alueen aksenttia kutsutaan nimellä Scouse. Tykkään.

Arkena poika menisi nukkumaan yhdeksältä, mutta viikonloppuna on lupa valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Minä valvon joskus arkena liian myöhään, joskus en vain saa unta. Nyt nukahtaminen onnistuu helpohkosti, koska alun hyperinnostus on sentään vähän laimentunut tai tasaantunut. Täytyy myöntää, että minusta on kuitenkin edelleen aivan mielettömän mukavaa olla täällä :D Jos tahti jatkuu tulevina viikkoina samanlaisena, auppariksi lähteminen on varmasti paras ja rohkein päätös, jonka olen koskaan tehnyt. Aivan mahtava tapa tutustua paikalliseen kultturiin ja muuhun elämään. Suosittelen.