Iitu ja lauantainen Lontoo

Tällä kertaa pääsette lukemaan minun lauantaista tällaisen hieman tarkemman kuvauksen.

07:45 – Herätys

Herätyskellon oli tarkoitus soida vartin yli kahdeksan, mutta jostain syystä aivot päättivätkin herättää aikaisemmin. Lauantain vastaisena yönä tuli valvottua aiottua pidempään (hehe), joten halusin varata nukkumiseen tarpeeksi aikaa. Pitäähän sitä virkeänä tutkia Lontoota! Nuppi kuitenkin päätti, että tärkeämpää on näyttää hyvältä ja lähteä matkaan hyvin ravittuna, joten aikaisemmin ylös sängystä siis :D

Aamupala oli aika upea: perjantaista intialaista take-awayta mikrotettuna, salaattia ja raejuustoa. Sen päälle (ei siis konkreettisesti) vielä rahka-jogurttisekoitusta mustikoiden kanssa. Aah. Koneelta vielä varmistin, ettei sadetta ole luvattu, jotta kameran kehtaisi ottaa mukaan.

Jes, ei sadetta! *Kääntää päätä ikkunaa kohti.* Oho, siellähän sataa lunta. Eli joo, ei vieläkään kuvia itse pääkaupungista, mutta onhan tässä vielä kuukausia... :P

09:06 – Reissuun!

Matka juna-asemalle kestää kävellen alle puoli tuntia. Asemalta ostin vielä mukaan otetun banaanin kaveriksi flapjack-patukan, eli suomennokseksi paras olisi varmaan välipalapatukka. Nettisanakirjoista vilkastuna käännös olisi pannukakku tai kaurakakku, mutta no, tällanen tapaus olisi siis kyseessä: http://www.channel4.com/media/images/Channel4/4Food/recipes/delicious/3102_3_A1.jpg

09:42 – Juna lähtee!

Tänä viikonloppuna junissa tai raiteilla ei ollut huoltoja tai sellaisia, joten koko matkan Liverpool Streetille sain istua junassa. Viime reissusta poiketen mukaan lähti mp3-soitin, joten fiilis kaikkia ihania lempibiisejä kuunnellessa oli mahtava. Maisemat vilkkuu ikkunasta, haikean iloinen biisi soi, olo on rauhallinen. Tuollaiset hetket ovat minun elämän suola.

10:17 – Liverpool Street

Käyskentelen hitaasti sovitulle tapaamispaikalle Mäkkärin eteen. Paikka on tuttu parin viikon takaa. Vaikka sää ei ole mitenkään mahtava (sellainen harmaan pilvinen ja aika kolea) näkymä on hieno: ilmassa leijuu pieniä, keveitä lumihiutaleita ja monenkirjava ihmismassa liikkuu eestaas.

Puolelta au pair –kaverini saapuu paikalle ja suuntaamme kohti merimieskirkkoa. Viime kerralla meillä ei ollut karttaa ja käveleskelimme vain sinne tänne, mutta nyt kun kerran päämääräkin oli, hain ilmaisen kartan asemarakennuksen infosta. Onneksi olin ottanut myös reitin varrella esiintyvien katujen nimet ylös lapulle etukäteen, koska kartta ei ihan riittänyt kattamaan koko aluetta.

Matkaa kuljettevana oli siis noin 4 kilometriä. Joku ei-niin-pihi varmasti kulkisi metrolla, mutta hei, silloin ei näkisi kaikkia kivoja katuja ja nähtävyyksiä! Nyt esimerkiksi ylitettiin Tower Bridge, kuljettiin aivan ihmereittejä Thamesin viertä (damn you, Google Maps! :D), nähtiin muumitalolaiva (ruotsalaisissakin on monia muumifaneja!) ja upeita rakennuksia. Sillan toisella puolella oli muuten melkein autioita, vain muutama ihminen siellä täällä. Kaikki tuntuivat pakkautuneen keskustaan, missä kyllä sielläkin oli minusta vähän ihmisiä. Joko koko Lontoo on lähtenyt maalle lomien takia tai sitten ilma oli liian kylmä briteille.

12:00 – Kokkikoulu alkaa

Päästiin perille ajoissa muutamasta minieksymisestä huolimatta. Karjalanpiirakoita leipomaan oli otettu vain neljä ihmistä, koska keittiö merimieskirkolla on sen verran pieni. Meitä oli siis paikalla viisi plus kokki, koska kaveriani en ollut ilmoittanut erikseen. Tehtiin siis kamuni kanssa yhteinen taikina, joten mitään ongelmia sen kanssa ei ollut.

Leipominen oli ihan hauskaa, ja karjalanpiirakat maistuivat niiiiiiiiiiin hyviltä! Ostin myös paikan Suomi-kaupasta kaksi patukkaa: Fazeria ja Sukulakua! Nomnom.

14:15 – Takaisin keskustaan

Tarkoituksena oli löytää joku aasialainen ruokapaikka matkan varrelta tai keskustasta, mutta ei vain napannut. Aina, kun sopivan näköinen paikka tuli vastaan, se oli suljettu. Ilmeisesti vain kaikki ketjuliikkeet pärjäävät, koska joka kadunkulmasta löytyi Mäkkäriä, Pret A Mangeria, Starbucksia ja EATia. Lopulta päädyimme yhteen juna-aseman monista kahviloista, nimeä en muista.

Söin aivan ihanan tumman leivän, joka oli täytetty avokadolla, korianterilla ja jollain majoneesilla. Sen jälkeen yritin kuoria ja syödä mukaani ottamani satsuman, mutta sormet kylmyydestä kohmeisina homma oli aika koomista. No, naurujen saattelemana kaikki tuli lopulta syötyä.

Syömisen jälkeen pyörimme juna-aseman kaupoissa, ja ostelimme illaksi mussutettavaa. Aivot narikkaan –lukemiseksi junaan valikoitui Cosmopolitan. Ja oi, Lushilla kokeilin testerikäsirasvoja kuiviin käsiin, oi oi oi, vielä yölläkin kädet tuoksuivat ihanilta. Pakko ensi kerralla ostaa omaksi joku niistä upeista purnukoista.

17:10 – Paluumatkalle

Junaan astuin melkein viimeisellä mahdollisella sekunnilla. Aika jännä juttu minulle, koska olen joka paikassa usein kymmenenkin minuuttia aikaisessa. Kaverilla oli illaksi lastenvahtimista, mutta parin viikon päästä pidetään kunnon pyjamabileet Doctor Whon ja herkkujen keskellä. Tosi mukava myös päästä esittelemään asuinseutuani jollekin tutulle. Saan vähän treeniä ennen pääsiäislomaa ja suomalaisen kaverin reissua tänne! :D

Mutta niin, junassa siis lueskelin Cosmoa ja matka oli ohi silmänräpäyksessä. Tällä kertaa koko isäntäperheeni oli sukuloimassa, joten matka takaisin kotiin täytyi tehdä yksin pimenevässä illassa astellen. Kello ei ollut edes kuutta, kun lähdin asemalta, joten mitään pelottavaa yksinäisyydessä ei sinällään ollut, vaikka tietenkin täytyi laittaa omalle ja host-äidille viestiä, kun perille ehjänä pääsin.

Loppuilta ja -yö menikin sitten koneella istuessa. Koska viimein pääsin viettämään laatuaikaa talon ainoana sieluna, kuuntelin musiikkia ilman kuulokkeita ja fiilistelin kaikkia mahdollisia uusia ja vanhoja lempibiisejä. Elämän pieniä iloja se sekin.

Iitu