Puolivälin tunnelmia

Tässä pian alkaa olla puolet au pair -ajasta täynnä.

Hämmentävää.

Varmasti monen immeisen ensimmäinen kysymys olisi, kannattiko lähteä? Kyllä. Todellakin. Ehdottomasti. Miksi? Syitä on todella monia, joita olisi nyt tarkoitus pukea sanoiksi. Jotta postaukseen tulisi vähän eloa, heittelen sekaan kuvia viime päiviltä ja parin viikon takaa.

Varmasti tärkein tekijä au pairina olemisesta nauttimisessa on paikka, jossa asuu, eli lyhyesti sanottuna ympäristö. Isäntäperheeni on pääosin todella sopiva minulle. Perhettä Au Pair Worldista etsiessäni pääkriteereitäni olivat lasten iät ja no, autottomuus, koska minulla ei ole ajokorttia. Kovin pieniä lapsia tai vauvoja en olisi halunnut perheessä olevan, koska senikäisten hoitamisesta minulla ei ole kokemusta. Profiileja lukiessa yritin myös etsiä mukavalta kuulostavia perheitä, jotka haluaisivat au pairin osaksi perhettä, ei vain työvoimaksi.

Nuo kriteerit täyttyvät tässä perheessä hyvin. Kymmenenvuotias poika ja minä tullaan juttuun, minun ei tarvitse ajaa ja jatkuvasti enemmän ja enemmän tunnen olevani osa tätä porukkaa. Alussakaan mitään ongelmia ei ollut, kuten teksteistä on varmasti huomannut, mutta ajan kanssa oleminen näin yleensä on muuttunut aina vain luontevammaksi.

Myönnän, tuo perheen isä välillä ottaa aivoon. Huhheijaa. Meidänkin välit on silti siis hyvät, jutellaan normaalisti, vitsaillaan ja niin ees päin. En tästä sen kummemmin tänne välitä avautua, mutta sanotaanko, että ollaan eri planeetoilta. Perheen äiti taas on todella mukava!

Välillä harmittaa, kun tämä perhe on niin epäaktiivinen, mutta toisaalta minulla on vapaus tehdä, mitä haluan. Esimerkiksi jos vaikka perhe olisi lähdössä käymään jossain, enkä haluaisi lähteä mukaan, en välttämättä viitsisi kieltäytyä. Nyt yhteiset reissut ovat rajoittuneet kahteen ostoskeskusreissuun ja yhteen pullasorsien luona vierailuun. Joskus käyn perheen äidin kanssa kaupassa, mutta usein en lähde mukaan, koska viidensadan metrin matka kuljetaan autolla. Eh.

Pääosin ympäristö muodustuu siis perheestä, mutta tietysti myös elämällä talon ulkopuolella on väliä. Vaikka minä pidänkin Lontoota todella vaikuttavana paikkana, en usko, että viihtyisin siellä läheskään yhtä hyvin kuin täällä näin esimerkiksi. Se ihmismassa vain on niin ahdistavaa ainakin, jos sitä pitää kestää kellon ympäri. Ajatuskin kammottaa.

Asuinpaikkani on sopiva välimuoto maaseudusta ja kaupungista. Suomen kriteereillä tämä varmaan olisi kaupunki; täällä käytetään nimitystä town, ei city. Minulla on mahdollisuus käydä juoksemassa turvallisesti (olen löytänyt kivoja, vähemmän pakokaasuttelijoita sisältäviä reittejä), kirjasto ja kaupat ovat kävelymatkan päässä, eikä tuolla kierrellessä useinkaan tarvitse olla huolissaan taskuvarkaista, kun ketään ei ole minusta muutaman metrin säteellä.

Tämä ei siis ole mikään miniminipaikka, vaan kyllä tuolla on elokuvateatteri, kuten olen selittänyt, kuntosaleja ja kaikenlaisia muita palveluita (kävin tänään kampaajalla :D). Tämän tyyppiseen/kokoiseen paikkaan haluaisin sitten isona muuttaa. Luulisin.

Tämä kuva on kyllä jo vanha, haha, kahden kuukauden takaa. Paita ensimmäinen UK-vaateostokseni.

Tähän talon ulkopuoliseen elämään tietysti kuuluu myös muut ihmiset, joita tapaa. Monet au pairit saa varmasti hyviä kavereita lajitovereistaan, mutta itse en ole samanhenkisiä ihmisiä tästä kaupungista löytänyt. Ihan mukavaahan se on käydä kahvilassa istumassa muiden kanssa, mutta siinä se. Pubissa kävin silloin kerran ja todellisuudessa se oli aika tylsää. Saattaisin käydä kokeilemassa uusiksi, jos asuisin aivan lähellä juottoloita, koska ei kiinnosta laittaa rahoja busseihin tai takseihin yömyöhään. Puhumattakaan niistä juomista.

Siellä vapaaehtoisvoimin pyöritettävässä kaupassa käyn edelleen kahdesti viikossa, ja sinne on kyllä aina vain mukavampi mennä puuhailemaan. Pari uutta vaatetta ja muuta sälää olen sieltä ostanut, koska hinnat ei päätä huimaa ja laatu on lahjoituksesta riippuen oikein hyvää. Minä vielä vaatteita lajitellessa hinnoitellessa pääsen usein ensimmäisenä penkomaan uusia lahjoituksia, hähää!

Sitten päästäänkin tähän viihtymisyhtälön toiseen tärkeään osaan: au pairiin. Ei ole olemassa sellaista paikkaa, jossa jokainen au pair haluaisi olla, eikä sellaista au pairia, joka viihtyisi jokaikisessä ympäristössä. Tangoon tarvitaan kaksi ja silleen. Jonkun mielestä minun elämäni täällä voisi olla aivan jumalattoman tylsää ajantuhlausta. Vähän aikaa sitten eräs tuntemani au pair päätti lähteä kotiin muutamaa kuukautta aiemmin mukavasta perheestä huolimatta, koska koki, ettei täällä ole mitään nähtävää tai koettavaa. Vapaa-aikaa oli liikaa, tekemistä liian vähän. Minusta tämä on I-H-A-N-A-A aikaa.

Olen

...oppinut paljon itsestäni.
...kehittynyt ihmisenä.
...tehnyt uusia ennätyksiä.
...saanut CV:hen täytettä.
...ollut rohkea.
...saanut rohkeutta.
...oppinut kieltä ja kulttuuria.
...tienannut ja tuhlannut.
...nauttinut arjesta.

En tänne kuitenkaan missään nimessä jäisi ikuisesti. Kuusi kuukautta on kyllä lähellä maksimia. Suomi on minun maani. Senkin olen täällä oppinut. Ja sen, että mikään ei voita omaa perhettä, omia ystäviä ja omaa kotia. Ikävä on, mutta en anna sen ottaa liiaksi valtaa. Nykyaikana on kuitenkin todella helppo pitää yhteyttä kotipuoleen. Sen takia ei tarvitse pelätä, että minut unohdettaisiin tai jotain muuta tyhmää.

Tämän ikävänkin osaan kääntää positiiviseksi ainakin jossain määrin. Se tunne, kun viimein näen taas kaikki... Se järjetön, päätön, mieletön ilo on varmasti kaiken kaipauksen arvoista!

Uudet hiukset (no, latvat) + paita New Lookista, Cambridgestä :3

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, että lähdin. Taipaleen alussa hehkutin tämän olevan elämäni paras päätös. Silloin se kyllä oli aika pitkälle alkuinnostusta - ruotsalainen au pair -kamuni sanoi joku aika sitten, että pahin koti-ikävä ja tympääntyminen on kuuleman mukaan siinä toisen kuukauden kohdalla, ja ehkä sen noista minun postausmääristäkin huomaa. Nyt kun asioihin on tullut lisää perspektiiviä, niin olen kyllä edelleen sen parhaan päätöksen kannalla.

...katsellaan uusiksi taas lähdön lähestyessä :D

Ostin eilen synttärilahjakortilla kirjan. Yläkulmassa ajanvarauslärpäke kampaamoon.

Todellisuus siis varmasti tulee eroamaan paljon odotuksista. Minä aluksi esimerkiksi kuvittelin, että matkailisin ympäri Iso-Britanniaa paljon, mutta jotenkin lähteminen tuntuu vaivalloiselta. Lentäen kyllä pääsisi aika helposti ympäriinsä, kun kenttä on aika lähellä, mutta sitten sieltä määränpään lentokentältä pitäisi siirtyä kohti keskustaa, josta pitäisi hakeutua majapaikkaan, josta katsomaan kaikki suurimmat nähtävyydet ja niin edelleen. Juna taas on täällä yllättävän kallis kulkuväline. Ja se matkaseura... Tämä lähtemättömyys ei kyllä tällä hetkellä minua haittaa, koska, kuten jo monesti olen todennut, arki maistuu todella hyvin! Myöhemmin saattaa tietenkin harmittaa, etten käynyt kiertelemässä enempää, kuka tietää. Nyt on kuitenkin hyvä näin.

Tavallaan voisi väittää, että viihtyminen on au pairin asenteesta kiinni. Jos kuitenkin jollakulla on kamala olo aupparina, niin minusta sitä ei tarvitse sietää hampaat irvessä. Enemmän esimerkiksi yksikseen viihtyminen on luonne- kuin asennekysymys. Ei minun tarvitse ponnistella, että tuntisin oloni täällä hyväksi. Päinvastoin. Joskus auringon paisteessa kulkiessa yritän pidätellä naamaa pakolla peruslukemilla, ettei minua pidettäisi pöljänä virnuilijana. Viimeisimmän juoksulenkin jälkeisissä endorfiinihöyryissä hyräilin ja viheltelin Nalle Puhin tunnaria ja nauroin ääneen. Kuuletteko jo piipaa-auton sireenit?

Tuokin kuulostaa ylikohteliaalta. Britit.

Anyway, anyway, jos siellä on joku, joka miettii au pairiksi lähtemistä, niin minä kyllä suosittelen! On kuitenkin tärkeää, että mietit hyvin tarkkaan, mitä isäntäperheeltä ja elämältä ulkomailla haluat, ja käytät aikaa ja vaivaa Sen Oikean perheen löytämiseen.

Kyselkää vaan, jos joku asia jäi mietityttämään tai haluatte tietää jotain hurjat kolme kuukautta aupparoineelta alan ammattilaiselta eheh,

Iitu

Pääsiäisloma, osa 2

Jatketaan juttuilua siis!

Tämä kuva vielä Dalekin kyljestä The Who Shopista.

Doctor Who -kaupasta siirryttiin Upton Parkin metroasemalle, jolla ajeltiin keskustaan ja käveltiin pikkuinen matka Trafalgar Squarelle. Siellä tavattiin minun sukulaisia St. Martinin kirkon kahvilassa/ravintolassa. Vähän siellä oli kaikkea ihania sapuskoja... Om nom. Se oli myös kai aika suosittu paikka, koska se oli niin täynnä.

Todella ei-havainnollistava kuva kirkosta. Anteeksi, googlettakaa :D

Siinä Trafalgar Square. Tuossa oikealla on ilmainen museo, jossa kävin ekalla Lontoon reissulla.

Ja kuten kuvista näkyy, ilma oli todella kaunis! Sen ajan, kun kaveri oli täällä, säät oli aika kylmiä ajankohtaan nähden - isäntäperheeni kertoi, että viime vuonna pääsiäisenä he söivät jäätelöä rannalla ja uivat. Siihen nähden ymmärrän, miksi britit jaksaa valittaa tuosta säästä. Nyt taas lämpenee, ja eilen kävin huppari päällä kaupassa! Wuhuu!

Omg, kaksikerroksinen, punainen Hobitti-bussi :D Tai siis Hobitti-mainoksella varustettu bussi... Eilen muuten tuo ilmestyi DVD:llä ja täältä sen saisi ostettua heti kymmenellä punnalla, mutta ehkä ostan sen sitten vasta Suomesta. Riippuu vähän siitä, että miten niissä on extroja!

Sori taas kuvan "laadusta", tuosta meni koko ajan busseja edestä, niin piti olla nopsa :D

Minä pelokas pihi en ole käynyt ainakaan vielä teatterissa Lontoossa, mutta tuo Macbeth kyllä kiinnostaisi. Ihan vain pelkästään siksi, että pääosassa on James McAvoy, sillä minulla ei ole hajuakaan, mistä Macbeth kertoo. Kaveri sitä kyllä yritti selittää, mutta en enää muista :D Sen sentään tiedän, että Shakespearen näytelmä se on! Joka tapauksessa tuo koko homma on myyty loppuun varmaan valovuosi sitten joo valovuotta ei käytetä ajan mittaamiseen. Lupaan yrittää käydä katsomassa jonkun teatteriesityksen!

Siinä on London Eye! Tuolla ei käyty pyörimässä ja tämä kuvakin on ilmeisesti otettu aika kaukaa. Ei siis tämän lähempää tuota ihasteltu. Seuraavaksi eteen ilmestyi...

Enpäs kerro teille tämän rakennuksen nimeä, hähää :D

Harmi, kun en tuota saanut kokonaan mahdutettua tähän kuvaan. En ole todellakaan mikään hyvä valokuvaaja. Tämä kamera oli kuitenkin todella nappi ostos! Kuvan alkuperäisessä koossa pystyn zoomaamaan tuohon kellotaulun alla olevaan tekstiin ja lukemaan sen, wouuuu.

Tuossa on Westminster Abbey. Se oli aivan valtava! Sisällekin poikkeuksellisesti kaverin kanssa mentiin, kun minun sukulaiset sponsoroi (kiitos taas!). Siellä ei tosin saanut ottaa kuvia, joten googlettakaas, jos kiinnostaa :D William ja Kate vihittiin tuolla, joten jos joku teistä lukijoista on häähullu, niin olette kirkon sisukset jo nähneet.

Mieletöntä, miten ihmiset rakentaa ja saa aikaan kaikenlaista noin yksityiskohtaista, valtavaa ja kaunista. Wikipediasta äkkiä vilkastuna opin, että tuota on rakennettu ainakin kolmesataa vuotta. Miten joku jaksaa suunnitella rakennuksia, joiden valmistumista ei ehdi nähdä elinaikanaan? Ehkä tässä on syy, miksi itse en ole mikään suurnainen :D Ei kärsivällisyys riitä mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Kunhan hetkessä on hyvä olla, se riittää paremmin kuin hyvin.

Kuva samasta paikasta vähän kauempaa.

No niin, hienoista filosofisista pohdinnoista eteenpäin! Westminsterin jälkeen tiemme sukulaisteni kanssa erosivat, sillä minä ja kaverini halusimme ehtiä käymään Sherlock-museossa ennen kuin se sulkeutuisi. Museo sijaitsee tietenkin...

Metropysäkiltä tää.

Whee! Tuonne saatiin jonottaa melko pitkään, ei kuitenkaan mitään hulluja aikoja. Käynti maksoi 8 puntaa yhdeltä, mutta muistaakseni etukäteen varattuna se saattoi olla halvempi.

Voin jo sanoa, että tuo museo oli vähän pettymys. Tuo rakennus on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi, eli sieltä löytyi kaikenlaista ihmeteltävää piipuista puukkoihin ja pyssyihin. Muutamia vahanukkejakin eri hahmoista löytyi ylimmästä kerroksesta. Niitä siellä sitten katseltiin. Niin.

Ongelma oli, että siellä melkein pelkästään katseltiin. Olihan siellä hienoja yksityiskohtia ja ihan mukavasti nähtävää, mutta 8 puntaa tuntuu liian kalliilta. Tuon ylläolevan tekstin kaltaisia infolappuja olisi saanut olla reilusti enemmän. Ei tuolta juuri mitään tietohippusia tarttunut mukaan. Muutama työntekijä siellä oli; en tiedä olisiko heiltä voinut kysellä. Ja mistä sitä tietää, mitä kysyä? Haluaisin vain kuulla enemmän tuosta paikasta ja eri huoneista jne. Voin taas myöntää sivistyksen puutteeni, kun en alkuperäisiä Sherlock-kirjoja ole lukenut. Hups. No, en minä kuitenkaan kuvitellut, että tuo paikka olisi sille ihanalle BBC:n Uudelle Sherlockille pyhitetty :D

Tuon museon kyljessä oli tietenkin Sherlock-krääsäkauppa. Siellä oli ihan kivoja juttuja, mutta hinnalla pilattuja suurin osa. Ostin vain suklaisen Sherlock-kunniamitalin, joka on muuten vielä syömättä.

Tuo Baker Streetin metroasema oli kyllä kiva, kun siellä oli esimerkiksi Sherlock-kaakelointia ja -tauluja. Tuollaiset pikkuiset yksityiskohdat piristää!

Museon jälkeen yritettiin löytää HMV-ketjun kauppa ja mäkkäri, ja lopulta siinä onnistuttiinkin. Taas uusi kausi Doctor Whota lähti mukaan, josta on muuten enää kolme jaksoa jäljellä! Yksin en vain millään saa niitä katsottua. Nyt kun kuitenkin on vapaata reilusti, yritän skarpata! :D Leffoja sun muita on vain niin tympeää katsoa yksin.

Ennen lähtöä vilkaistiin vielä Tower Bridgen valaistus. Oli hyvä. Kuvanlaatu ei.

Loppuloma vietettiin jälleen melko tiiviisti ruudun äärellä. Nyt isäntäperheenikin oli kotona, joten olkkarin telkun edessä majoittuminen vaihtui minun pikkuruiseen huoneeseen pakkautumiseen ja läppärin ruutuun tyytymiseen. Pelattiin myös korttia perheen lasten kanssa ja syötiin aina päivälliset olkkarissa porukalla, joten ei me sentään pelkkää keskenään nyhväämistä harrastettu.

Olen kyllä onnekas, kun sain tällaisen normaalin brittiperheen, joka antoi kaverini asustaa täällä kattonsa alla. Se ei ole tietenkään aupparoidessa ymmärrättevästi itsestäänselvyys, mutta onneksi luottoa minuun ja kaveriini löytyi. Aikaisin perjantaiaamuna kaverini lähti lentäen kohti Suomea. *niisk*

Mitä reissusta jäi käteen?

Aiemmin mainittu suklaamitalihan se siinä.

Tuliaiset ei edes ole tässä kuvassa...

Ja vastaus kysymykseen: ei ainakaan rahaa.

Neiti J, kiitos mahtavasta pääsiäislomasta!

Iitu

Loman jälkeen... lomalle!

Hello ja hyvää mennyttä pääsiäistä! Täällä loma alkoi reilu viikko sitten torstaina näin virallisesti. Kaveri tuli Suomesta keskiviikkona eli siis 27.3. ja lähti takaisin viime perjantaina. Nyyh! Yhdeksän päivää laatuaikaa ehdittiin siis yhdessä viettää.

Isäntäperheeni suuntasi kohti etelärannikkoa, joten saimme koko talon itsellemme. Raahasimme kaverini sängyn television eteen ja käytimme hävyttömän monta tuntia istuskellen, mussutellen ja elokuvia ja tv-sarjoja katsoen. Tavoitteena (ainakin minulla) oli syödä pääsiäisen kunniaksi sellainen valtava suklaamuna, joita täällä myydään, mutta päädyimme ostamaan valtavan suklaapupun! Ja aika suuren valkosuklaamunan.

Katkarapu-curry-keittoa, sipsejä, porkkanaa, kurkkua, dippejä...

...ja nämä komeudet! Ei me noita sentään yhdessä illassa tuhottu.

Torstaina käytiin myös käveleskelemässä ympäri kyliä. Ilta ja yö meni Doctor Whon ja Dexterin parissa. Perjantai lähti laiskasti käyntiin, mutta puoli neljäksi raahauduimme elokuvateatterille ja kävimme katsomassa The Hostin (suomeksi Vieras). Leffa oli ihan jees, kirjaa en ole lukenut. Onneksi kaveri osasi valaista kirjan ja elokuvan eroista sekä paikata joitain aukkoja tuon elokuvan juonessa. Eniten kuitenkin ärsytti meidän takana istuneet, kälättävät espanjalaiset. Miksi ei voi istua hiljaa edes niissä herkimmissä elokuvan kohdissa? Mur.

Lauantaina kävimme päiväreissun Cambridgessä. Missään turistikohteissa emme käyneet, vaan pyörimme ostoskeskuksessa ja sen ympäristössä kaupoissa. Viimein löysimme myös Mäkkärin! Melkein kolme kuukautta ilman Hesen ja Mäkkärin hamppareita alkoi jo tuntua :D Kaiken lisäksi olin aiemmin ottanut eräästä sanomalehdestä pari alennuskuponkia talteen, joten Big Mac -ateria maksoi suunnilleen kaksi ja puoli puntaa. Hehee.

Illalla (pe tai la) kaveri sivisti minua kulttuurillisessa mielessä katsomalla kanssani Aarreplaneetan ja Mean Girlsin, sillä niitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Molemmat oli tosi kivoja leffoja! :D En oikeastaan keksi mitään pahaa sanottavaa niistä. Katsottiin myös joku ilta Paholainen pukeutuu Pradaan, mikä sekin oli katsottava. En tiedä miksi en lähes koskaan katso elokuvia yksin. Kai se on vain tylsää?

Sunnuntaina menimme käveleskelemään ns. rikkaiden ihmisten alueelle. Se on tässä lähellä, alle kilometrin päässä.

Taas noita town house -tyyppisiä taloja. Ne on kivoja!

Kummia puita! Saas nähä millasia noista tulee, kun kukkiminen alkaa.

Maanantaina meitä kutsui Lontoo, jossa tarkoitus oli olla torstaihin asti. Aprillipäivänä suuntasimme Warner Bros. studion Harry Potter -kierrokselle, jonka olimme etukäteen varanneet. Siellä oli tosi, tosi paljon nähtävää! Tykkäsin kyllä. Kierroksen hinta oli noin 27 puntaa ja siihen vielä päälle reilu kymppi junalla ja bussilla matkustamisesta, eli ei se ihan ilmaista huvia ollut, mutta kyllä tuon summan siitä hampaita kiristelemättä maksoi. Tällä kertaa siis kamerakin oli Lontoossa jopa mukana, joten niitä kuuluisia kuviakin olisi nyt tässä!

Istuttiin kaksikerroksisen bussin yläosassa siinä etupenkeillä. Whee!

Kuuluisa komero portaiden alla.

Tuonne ei ikävä kyllä päässyt lepäilemään tai mitään, mutta kaikki hienot yksityiskohdat näkyi tuolta metrin päästäkin. Tosi siistiä, miten tuo lavaste on niin... oikea.

Kuvia tuolta kierrokselta minulla on reilusti, mutta voisin tähän laittaa minun mielestä parhaimmat. Jos haluatte, voin tehdä pidemmän postauksen tuosta reissusta!

Dobby :(

Viistokuja! Tämä oli rakennettu/tuotu lavasteina sinne tosi isona.

Tylypahkan ja sen lähialueiden pienoismalli, joka sekin on tosi iso.

Weaslyjen Kotikolo. Tuo näytti todellakin ihanan kodikkaalta.

Näitä pienoismalleja ja muuta suunnitelupuolen juttua tuolla oli paljon. Tykkäsin!

Koko maanantai meni siis oikeastaan tuolla ja sinne ja sieltä matkatessa. Yöpymiseen päätettiin kokeilla tällä kertaa sohvasurffausta! Netissä on siis sivu (couchsurfing.org), jonka kautta paikalliset tarjoavat matkailijoille sohvaansa tai jotain muuta nukkumisalustaa ilmaiseksi. Tuo on aivan luotettavaa puuhaa varsinkin, jos etsii majoittajan, jolla on nettisivulla reilusti kavereita ja aiempien majoittujien palautteita! Nukkumispaikan saa aika varmasti, jos omaa profiiliaan viilaa ja yrittää tutustua sivun ihmiseen, jotta saa vakuutettua majoittajat siitä, että olet todellinen ja luotettava ihminen.

Me majoituimme melkein nelikymppisen, alunperin pakistanilaisen miehen luona. Ei hätää, äiti, hänellä oli jo vaimo ja lapsia :D Olisi varmasti ollut hauskempaa yöpyä suunnileen oman ikäisen tyypin luona, mutta kyllä tuosta siinä mielessä hyvä mieli jäi, ettei rahaa kulunut kuin metrolippuun - majoittajamme ei asunut lähellä keskustaa. Ongelmiakaan ei kyllä ollut.

Tiistaina vierailimme parissa paikassa, joissa suunnittelimme käyvämme - Doctor Who -kauppa, King's Cross, Big Ben, HMV - ja näimme sukulaisiani. Sielläkin ollaan kuulemma blogia luettu, joten vielä isot kiitokset ruoasta ja lipuista Westminster Abbey -kirkkoon! :) Jos joku muu tätä lukeva on tulossa Lontooseen tai muualle Britanniaan, niin saa ilmotella!

Aluksi aamulla siis ostettiin päivän metroliput, eli siis loputon määrä matkoja yhdelle päivälle. Se maksoi 8 puntaa, mikä on aika hyvä hinta siinä mielessä, että ilman Oyster-korttia yhden matkan hinta on 4,5 puntaa. Käytettiinkin metroa varmasti ainakin kymmenen kertaa.

Tuo metroilu oli yllättävän helppo oppia! Maalaistollosta metromestariksi yhdessä päivässä.

Ensin mentiin sieltä meidän majapaikasta King's Crossille. Ylhäältä näkeekin, että mikä siinä juna-asemassa kiinnostaa. Potteria siis taas.

Tuon laiturin lähellä oli Harry Potter -krääsäkauppa. Vaikka sieltä kierrokselta osteltiinkin jo esimerkiksi tyyriit suklaasammakot, niin Joka maun rakeet jäi silloin vielä ostamatta. Tuosta kaupasta niitä löytyi hieman vaatimattomammasta pakkauksesta, mutta samalla myös vaatimattomampaan hintaan. Mutta HYI! Miten pahalta mädän kananmunan makuinen rae voikaan maistua... Tuolla laatikossa odottaisi vielä ainakin räältä maistuva yksilö, mutta ei vain pysty. Voin kyllä sillä kehuskella, että sentään söin tuon oman rakeeni, toisin kuin nössö kaverini, joka sylki sen pois :P :D

Dalekhan se siinä. Tuo oli sellainen iso.

Tämä kuva on kaupan näyteikkunasta. Heijastuksessa taidankin olla minä itse :D

Tuo kauppa sijaitsi aika kaukana keskustasta, itä-Lontoossa. Muutkin ihmiset oli kuitenkin kaupan löytäny, vaikka luulisi, että tuollaiselle olisi ydinkeskustassakin kysyntää. Ostin sieltä pari pientä avaimenperää, en mitään sen isompaa.

Tämä postaus alkaa paisua kuin pullataikina, joten voisin tehdä tähän toisen osan! Lupaan kirjoitella sen alkuviikosta! :)

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee... Kysyin perheen äidiltä joku aika sitten, että milloin pojalla alkaa taas koulu, ja vastaukseksi sain tiistain. Tänään aamulla tuo äiti kysyi minulta, luulinko, että koulut alkaisivat nyt ensi viikon tiistaina, kun asiahan on niin, että... lomaa onkin vielä reilu viikko! Hurjaa. Koululaisilla on kyllä pitkät pääsiäislomat täällä. Siivoilua, vapaaehtoistelua ja sellaista minulla on kyllä tälläkin viikolla, mutta koulun puuttuminen mahdollistaa pitkään nukkumisen. Ah...

Iitu